Kirjat

Kesken jääneitä kirjoja

Kirjojen jättämisestä kesken on kai kahdenlaista näkökulmaa: kirjaa joko ei jätetä kesken kun se kerran on aloitettu, tai sitten se jätetään kesken varsin surutta. Jälkimmäisenä mainittua perustellaan erityisesti sillä, että miksi sitä käyttäisi aikaansa sellaiseen mistä ei nauti?

Itse jätän kirjan kesken aika helposti, mutta aina se jotenkin harmittaa – ja tuntuu luovuttamiselta. Silti en halua käyttää aikaa sellaiseen, mistä en tykkää.

ruusut

Tänä vuonna olen lukenut mielestäni suhteellisen paljon, tähän mennessä 44 kirjaa. Mutta samalla olen jättänyt kesken oikein ennätysmäärän teoksia. Tässä niistä viimeisimmät:

📚 Juha Hurme – Niemi. Finlandia-palkittu ja kaikilla foorumeilla ylistetty, kansan ja kirjaharrastajien rakastama, kirjabloggaajien suosikki. Goodreadsissakin pääosin suitsutusta saanut teos, mutta minäpä suorastaan inhosin sitä. Sinnittelin pari sataa sivua kunnes luovutin. Harmitti oikeasti, koska olisin niin kovasti halunnut tykätä tästä.

📚 Martina Haag – Olin niin varma meistä. Tylsää hömppää, en jaksanut kovin pitkälle. Ei toiminut edes aivot narikkaan -materiaalina.

📚 Saara Turunen – Sivuhenkilö. Ei temmannut mukaansa, tuntui todella puuduttavalta eikä kerronta iskenyt.

📚 George R. R. Martin | Tulen ja jään laulu – Valtaistuinpeli. Game of Thrones -TV-sarjan seuraaminen lienee pilannut nämä kirjat minulta, sillä teksti tuntui jostain syystä aivan kertakaikkisen lapselliselta – melkein kuin olisi lukenut jotakin keskinkertaista nuortenkirjaa! Katson jatkossakin jaksot TV:stä, mutta kirjoihin en yritä enää koskea.

📚 Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe. Tämä harmittaa, koska tätä on kehuttu paljon, ja tämä lukeutuu niihin joista ”haluaisi tykätä”. Ei vain iske. Tosin varaan option ehkä joskus vielä palata tämän pariin uudelleen.

📚 Anne Tyler – Äkäpussi. Tältä odotin mukavia aivot narikkaan -hetkiä, mutta lopputulos oli vain boring.

📚 Katja Törmänen – Karhun morsian. Tämä on ehdottomasti karmein kirja mitä olen hetkeen yrittänyt lukea. Harmittaa, koska teema on kyllä mielenkiintoinen ja tämäkin lukeutuu niihin, joista olisin kovasti halunnut pitää.

📚 Anna Rimpelä – Pitkään meni ihan hyvin. Yritin kuunnella äänikirjana, mutta ei jotenkin vain lähtenyt – eikä vika ollut tällä kertaa lukijassa. Kirja tosin ei ollut minusta sinänsä huono, mutta… Ei vain minulle.

📚 Mark Manson – The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Mitä tähän voisi sanoa? Jaksoin melkein puoliväliin, kunnes totesin tämän olevan aivan yhtä surkea teos, kuin valtaosa genrensä edustajista. Ei jatkoon.

📚 Thomas Erikson – Idiootit ympärilläni. Tykkäsin aluksi, pääsin noin puoliväliin. Sen jälkeen alkoi puuduttaa erityisesti asioiden yksioikoisuus, kun maailma ei kuitenkaan oikeasti toimi läheskään yhtä suoraviivaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää.

You Might Also Like

No Comments

    Leave a Reply