1/150: Anna Ekberg – Uskottu nainen. ⭐️
Kolmiodraama, jonka osapuolista osa on murhaajia, osa uhreja. Varsin lattea esitys, ei jännittävä tai edes kiinnostava. Loppu lässähtää, koska sitä ei koskaan oikeastaan edes tule. Omituinen kertoja-asetelma.
2/150: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen: Taivas+helvetti. ⭐️⭐️⭐️
Loppua kohti paraneva kimara tarinoita suomalaisista yrittäjistä. Osa tylsiä, osa hyvinkin inspiroivia. Melkein olisi ollut kivempi, jos tarinoita olisi ollut vähemmän, mutta pidempiä ja syvällisempiä.
3/150: Pirjo Saarnia – Syö oikein, sammuta tulehdus. ⭐️⭐️⭐️
Erittäin mielenkiintoinen kirja terveellisestä ruoasta ja syömisestä. Enimmäkseen tolkun tekstiä, joskin paikoitellen värähtelivät myös humpuukiviisarit. Aiheuttaa himoa syödä lohta ja salaattia. Tykkäsin!
4/150: Mikko Ojanen – Otatko opiksesi? ⭐️⭐️
Mukavan hyväntuulinen ”palvo perusasioita” -tyyppinen teos oppimisesta. Olisin mielelläni lukenut lisää ja syvällisemmin, tällaisenaan turhan kevyt ja liian nopeasti ohi. Herätti ajatuksia suklaapatukoista. 🍫
5/150: Shari Lapena – Vieras talossa. ⭐️⭐️
Ei yhtä hyvä kuin saman kirjailijan edeltävä teos (Hyvä naapuri), mutta ihan viihdyttävä perusjännäri, 2/5. Loppuratkaisu onnistui pysymään yllätyksenä, joka oli… yllätys. Vähän blah.
6/150: Enni Mustonen – Ruiskukkaseppele. ⭐️⭐️
Kuvaus elämästä 20-luvun Suomessa. Toinen osa Koskivuori-sarjaa, jonka ensimmäisestä osasta pidin enemmän. Tässä lähinnä juostiin helmat liehuen miesten perässä, vaikka olivat kommunisteja ja pirtua joivat, mokomat ukot.
7/150: Minna Huotilainen & Katri Saarikivi – Aivot työssä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Selkokielinen aivotietokirja taviksille, lyhyesti sanottuna loistava must read kaikille tietotyöläisille. Paljon aiheita, joista olisi mielellään lukenut syvällisemminkin. Toivon jatko-osaa! 🧠
8/150: Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin. ⭐️⭐️⭐️
Kirjailija lukee 12 self help -kirjaa, elää aina kuukauden kunkin kirjan oppien mukaisesti, ja raportoi mitä tapahtuu. Odotin about en mitään, mutta tämä olikin yllättävän hauska. 😄✨
9/150: Jonas Hassen Khemiri – Kaikki se mitä en muista ⭐️⭐️⭐️⭐️
Päähenkilö on kuollut, ja tarina rakentuu tämän lähipiirin kertomusten varaan ikään kuin ristiinvalottamalla: kukin kertoo oman tulkintansa siitä, mitä oikeastaan tapahtui viimeisenä päivänä.
10/150: Laurent Gounelle – Matka yli onnen esteiden. ⭐️
Todella surkea opus, josta ei takuulla ole iloa saati hyötyä yhtään kenellekään. Otin lukuun koska 1. sijoittuu Balille ja 2. sopi hyvin #helmetlukuhaaste kohtaan 47: ”kirjassa on alle 100 sivua”. Ja sitten vielä kävi ilmi, että oikeasti sivuja oli enemmän, eli tämä meni siinäkin mielessä hukkaan.
11/150: Seth Godin – This Is Marketing: You Can’t Be Seen Until You Learn to See. ⭐️⭐️
Pidin tätä ihan höpönpöpönhötökkänä ensimmäiset 2/3 kirjasta, mutta jokin tuossa viimeisessä kolmanneksessa sitten kuitenkin tuntui toimivan.
12/150: Camilla Läckberg – Perillinen ⭐️⭐️
Olen lukenut melkein kaikki muut Fjällbacka-sarjan kirjat joskus aiemmin, ja silloin ihan pitänytkin niistä. Sen jälkeen olen kuitenkin tutustunut niin laajasti todella paljon raaempaan dekkarimaailmaan, ettei tällainen nössö poliisipuuhastelu oikein jaksa enää kiinnostaa. Yksi keskeinen ongelma on, että eri henkilöiden elämään liittyviin täysin irrelevantteihin yksityiskohtiin kiinnitetään aivan jäätävän paljon huomiota.
Ketä esim. kiinnostaa että Erica tykkää syödä Dumleja käytännössä koko ajan, tai että Paula miettii olisiko sittenkin pitänyt jäädä Tukholmaan? Kaksi tähteä jostakin vanhasta sympatiasta sitten kuitenkin. ”Kyllä tätä mieluummin lukee kuin työntää tikkuja kynsiensä alle.” 📚
13/150: Kaisa Jaakkola – Palaudu ja vahvistu. ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ennakkoluuloinen ensiasetelma vaihtui siihen, että päädyin suosittelemaan tätä oikein erikseen myös LinkedInissä. Etenkin kirjan ensimmäiset 2/3 todella timanttia. Tosi hyvää ja herättelevää kamaa suorittajille.
14/150: Otso Sillanaukee – Zero Waste, Jäähyväiset jätteille ⭐️⭐️
Mielenkiintoinen kirja siinä mielessä, että on kiva tutustua erilaisiin tapoihin elää ja olla. Tässä siis pointtina tuottaa mahdollisimman vähän jätettä omassa arjessa. Kuitenkin snadisti turhan asenteellinen omaan makuun.
15/150: Kristin Hannah – Satakieli ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Satakieli käsittelee elämää natsien miehittämässä Ranskassa toisen maailmansodan aikaan. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi toisiinsa kietoutuvaa tarinaa sekä aikalinjaa.
Kirjan ensisijainen päähenkilö on juuri täysi-ikäistynyt kapinallinen Isabelle, joka liittyy vastarintaliikkeeseen ja mm. salakuljettaa maahan syöksyneitä liittoutuneiden lentäjiä jalkaisin Pyreneiden yli Espanjaan.
Toinen päähenkilöistä on Isabellen isosisko, joka asuu koko sodan ajan kotonaan lastensa kanssa. Hän joutuu sietämään kotiinsa majoitettuja natseja, syöttämään heitä vaikka itse näkee nälkää, sekä venymään äärimmäisiin uhrauksiin pitääkseen perheensä turvassa.
Satakieli sopii mielestäni erityisen hyvin niille, joilla sotiin liittyvä kirjallisuus ei yleensä uppoa. Jälkeenpäin katsoin muutamia arvosteluja, ja aika moni vähättelee kirjaa ”aivan liian kepeänä ja epäuskottavana viihdekirjallisuutena”.
Itse kuitenkin pidin tästä valtavasti, ja tämä on myös tähän mennessä paras kirja jonka olen tänä vuonna lukenut. Eli ehkä sanoisin, että jos olet sotakirjallisuuden harrastaja, et todennäköisesti tästä tykkää, mutta jos et, voisi tässä olla sopiva tapa lähestyä aihetta.
16/150: J. K. Rowling – Harry Potter ja viisasten kivi. Ei tähtiä, koska en osaa arvioida lastenkirjaa.
Erityisen upeaa kirjassa on värikäs kieli: monet jutut naurattivat oikein ääneen. Tarinasta puolestaan olisin varmasti pitänyt lapsena, nyt en ehkä niinkään. Paras osuus kirjasta on valitettavasti aika, jolloin Harry vasta kuuli lähtevänsä velhojen kouluun, ja kaikki oli hänelle aivan uutta. Kouluun sijoittuvassa osiossa sitten lapset tekivät typeriä asioita toisensa perään ja tarina päättyi ennalta-arvattavaan lopputulokseen.
Henkilöiden mielenliikkeet ja touhut ärsyttivät, mutta muistutin sitten itselleni, etten oikeastaan kuulu kirjan kohderyhmään. En ymmärtänyt lasten maailmaa, siitä oli tietysti kysymys.
Mysteeri on, miksi en ole näitä lapsena lukenut? Tämä kyseinen Potter on kuitenkin suomennettu vuonna -98, jolloin olin 9-vuotias. Saatan kyllä tämän perusteella lukea vielä seuraavankin osan, joskus. Kuulemma tarina kehittyy sitä mukaa kun Harry kasvaa.
17/150: Jaron Lanier – 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. ⭐️
Hyvin sakeeta folioshittiä. Ajattelin että tää olis mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe kirjalle, mutta tässä ei ollut yhtään asiaa jota olisi voinut tosissaan pohtia. Yksinkertaisesti huono.
18/150: J. K. Rowling – Harry Potter ja salaisuuksien kammio (ei tähtiä, koska lastenkirja)
Jäi vaivaamaan mitä Harrylle seuraavaksi tapahtuu, joten tutustuin myös sarjan kakkososaan. Tarina oli jo ehkä vähän enemmän mielenkiintoinen, mutta kuulemma 3. kirja on paras?
19/150: Robin S. Sharma – The Leader Who Had No Title: A Modern Fable on Real Success in Business and in Life ⭐️⭐️
Tässä kirjassa on hyvä idea: jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja, ja kun elää tämän periaatteen mukaan, tulee elämässä vastaan hyviä asioita. Koko juttu perustuu siihen, että johtajuus ei ole jotain mitä annetaan tittelin mukana, vaan kuka tahansa voi olla luontainen johtaja oman tekemisensä kautta. Kiva on myös ajatus siitä, että tullakseen hyväksi johtajaksi on ensin tultava hyväksi ihmiseksi.
Se tosin jäi mietityttämään, että mitäs jos itse kovasti luulee olevansa hyvä tyyppi, mutta onkin täysi mulkku? Sehän on jopa aika todennäköistä, että sellainen menee itseltä ohi silmien.
No, neuvot olivat monelta osin tyyliä ”herää tuntia aiemmin joka aamu tullaksesi paremmaksi johtajaksi”, vaikka trendi tuntuu pikemminkin olevan tällä hetkellä se, että hyvää yöunta arvostetaan ja sen tunnustetaan vaikuttavan positiivisesti kaikilla elämän osa-alueilla.
Että vähän yksioikoista on, kuten nämä tällaiset aina. Mutta perusidea on kiva, joten kaksi tähteä. Olisi voinut tiivistää t o d e l l a rankalla kädellä. Aika tyypillistä sekin.
20/150: J. K. Rowling – Harry Potter ja Azkabanin vanki.
Lisää Potteria. Pitää paikkansa että tarina ja hahmot kehittyvät kirja kirjalta, olen nyt päättänyt ”yleissivistyksen vuoksi” lukea kaikki loputkin. 😁
