Tätä vuotta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Olen onnistunut pitämään aika hyvin kiinni edellisessä postauksessa asettamissani tavoitteissa ja lupauksissa – yksittäisiä lipsahduksia sekä paria ihan kunnolla pieleen mennyttä kohtaa lukuunottamatta.

Aterioiden/kauppalistan suunnittelu on tuottanut suhteellisen paljon päänvaivaa, mutta toistaiseksi siitä on kuitenkin silti selvitty ihan hyvin. Ruokahävikin määrä on vähentynyt todella pieneksi, ja samalla on tullut kokeiltua monia myös ihan täysin uusia ruokalajeja (tein itse jopa falafeleja!). Ruokahävikin ohella kauppalistojen suunnittelun avulla on selätetty heräteostostelun ongelma, sekä paha tapa skipata työpaikkalounas. Olen nyt suunnitellu ruokia aina neljäksi päiväksi eteenpäin, ja kaikki illalliset ovat olleet sellaisia, että niistä on voinut laittaa sivuun myös seuraavan päivän lounaan.

Kunnollinen aamiainen on yllätyksellisesti ollut aika helppo nakki, ja olen tunnollisesti syönyt hyvän aamiaisen vuoden jokaisena päivänä tähän asti. Ero jaksamisessa on todella huomattava, ja aamupäivän napostelukohtaukset ovat jääneet kokonaan pois ihan vain tällä muutoksella. Kun verensokeri ei heittelehdi, ei tule myöskään ylilyöntejä. Jaksan hyvin lounaaseen asti herpaantumatta.

Veden juontia en ole jaksanut aktiivisesti tarkkailla, mutta selkeästi olen kuitenkin juonut enemmän vettä kuin aiemmin. Varovaisesti voisin arvioida, että olen pysynyt yhden litran päivätavoitteessa ihan kivasti. Kauppalistojen suunnittelun myötä jääkaapista jäivät pois myös erilaiset limut ja mehut, joten niiden sijasta olen juonut ihan vain vettä. Inhoan sitä edelleen, mutta olen juonut.

Proteiinin lisääminen jokaiselle aterialle on ollut aamiaisen tavoin helppoa. Oma osansa tässä on ollut jälleen tuolla kauppalistan suunnittelulla – kun järkeviä proteiinin lähteitä on saatavilla, on niitä vaivatonta käyttää.

Kahvin juontia en ole pystynyt vähentämään ihan niin paljon kuin olin ajatellut, ja vihreää teetä olen saanut aikaiseksi keittää vain kerran. Puolikas onnistuminen kuitenkin siitä, että olen tarmokkaan päätöksen voimin lopettanut kahvin juonnin klo 16 jälkeen kokonaan.

3 kertaa viikossa salilla on totetunut aiemman rutiinin mukaisesti myös tämän vuoden ekat kaksi viikkoa. Tämä tuskin tulee tuottamaan ongelmia jatkossakaan, mutta lupailemani monipuolisuus ja järkevä tekeminen ovat vielä hieman ”auki”.

Kirjat. Tämän suhteen olen kehittänyt itselleni pienen paineen, sillä olen ehtinyt näiden kahden kuluneen viikon aikana lukemaan vasta yhden kirjan. Toki se oli lähes 1000-sivuinen tiiliskivi, mutta silti. Yritän olla ottamatta stressiä 35 kirjan tavoitteesta, mutta samalla koen valtavaa syyllisyyttä ja surkeutta, kun tiedän monien lukevan niin paljon enemmän. Kyllä ihminen sitten osaa olla typerä!

Unen kanssa on ajoittain haasteita, mutta ainakin olen pyrkinyt pitämään sänkyynmenoajasta kiinni. Puhelimen olen ottanut mukaan sänkyyn lähes jokaisena iltana, eli sen suhteen on mennyt kaikkein eniten plörinäksi. Olen kuitenkin yleisesti ottaen ollut virkeämpi, mutta se johtuu ehkä muista edellä mainituista muutoksista enemmän kuin siitä, että olisin onnistunut parantamaan nukkumista vielä toistaiseksi.

Pahiten olen epäonnistunut ylitöihin liittyvän lupaukseni pitämisessä – olen tehnyt ylitöitä tähän mennessä jokaisena vuoden työpäivänä. Viikonlopputöihin en sentään ole vielä sortunut, vaikka tänä aamuna sekin oli todella lähellä. Tämän kanssa harjoitukset jatkuvat.

En ole koskaan oikein uskonut uudenvuodenlupauksiin – ennemmin olen pitänyt niitä selkärangattomien viimeisenä yrityksenä saada elämänsä ruotuun. Oma elämänhallintani kuitenkin heitti vuonna 2017 melkoista häränpyllyä, ja paljastuin itse juuri sellaiseksi selkärangattomaksi, joka uudenvuodenlupauksia tarvitsee.

Touché.

Tein esimerkiksi aivan liikaa ylitöitä, venytin työviikkoja viikonloppuun enkä hellittänyt työmeilin kyttäämisestä hetkeksikään. En saanut stressin vuoksi nukuttua kunnolla, jolloin en myöskään jaksanut treenata, ja yleinen vireystaso laski näiden kahden myötä rajusti. Tällöin en jaksanut myöskään syödä kunnolla, ja heittelehtivät verensokerit näkyivät suoraan mielialassa ja yleisessä suorituskyvyssä. Työtehot laskivat, ja ihan normaaleihin työjuttuihin kului entistä enemmän aikaa. Tämä johti vielä pahempaan ylityökierteeseen, huonompaan nukkumiseen, huonoon syömiseen, huonoon treenaamiseen… Vastaava kuvio on monelle varmasti tuskallisen tuttu.

Se on kuitenkin selvää, että mitään kerralla kaikki asiat kuntoon -tyyppistä muutosta on turha edes yrittää, sillä ihminen ei vain toimi sillä tavalla. Ennemmin on siis syytä asettaa itselleen tavoitteita, ja ottaa aina yksi tai kaksi uutta tapaa fokukseen ja opeteltavaksi kerralla. Harva pystyy oikeasti samaan aikaan opettelemaan uuden liikunta-, uni- ja ravintorytmin yhdellä kertarysäyksellä. Moni kuitenkin yrittää tällaista, ja väsyy heti muutaman kuukauden jälkeen ja palaa vanhaan.

Tässä omia tavoitteitani tulevalle vuodelle, 5 helppoa ja 5 vaikeaa.

HELPOT

1 – Juon joka päivä vähintään litran vettä, ja mielellään enemmän.

Tämä on samalla sekä helppo että vaikea juttu: suoritus sinänsä on yksinkertainen, mutta olen siitä huolimatta kamppaillut tämän saman asian kanssa koko elämäni ajan. Litra on vielä aika vähän, mutta tässä tilanteessa tavoite on realistinen: en nimittäin pidä veden mausta, eikä minulla ole juuri koskaan jano.

Olen vuosien varrella kokeillut aivan kaikkea alkaen juomisesta muistuttavista puhelinsovelluksista aina mukana pidettävään vesipulloon sekä veden maustamiseen milloin milläkin. Mikään näistä ei ole toiminut kovin hyvin, tai ainakaan kovin pitkään. Parhaiten on toiminut vesikannun ottaminen työpöydälle, joten sitä aion kokeilla myös nyt. Työpäivä ei lopu ennen kuin kannu on tyhjä.

2 – Lisään proteiinia joka aterialle.

Jaksamisen kannalta erittäin tärkeä, mutta suhteellisen helppo nakki. Vaatii kuitenkin vähän aktiivista ajatustyötä, ja kaikista vaikeinta on muistaa tämä aamiaisella.

3 – Juon vähemmän kahvia ja enemmän vihreää teetä.

Rakastan kahvia, mutta juon sitä kaikilla mittareilla katsottuna aivan liikaa – homma lähti viime vuoden jatkuvassa univajeessa kamppailun yhteydessä ihan täysin käsistä.  Pyrin siis vähentämään kahvin kulutusta, ja korvaavana lämpimänä juomana sallin itselleni vihreän teen, joka on paitsi hyvää, myös terveellistä.

4 – Käyn edelleen salilla vähintään 3 kertaa viikossa (mutta teen siellä asioita järkevämmin)

Tämä on siinä mielessä helppo päätös, että salilla käymisen tapa on jo olemassa. Salille lähteminen on kaikesta huolimatta aina yhtä vaikeaa, joten tämä on hyvä pitää aktiivisena mielessä koko ajan. Oikeasti haastavampi osa tätä on pyrkiä tekemään asioita fiksummin, sekä ottamaan mukaan myös monipuolisempaa liikkumista. Salijäsenyyteeni kuuluvat myös ryhmäliikuntatunnit, mutta en ole käynyt niillä koskaan. Tänä vuonna voisin yrittää hyödyntää esimerkiksi spinning-tunteja aina kun ne sopivat muuhun aikatauluun. Kevät-kesä-syksy -akselilla voisin myös kulkea salille auton sijasta pyörällä – tein tätä viime kesänä, mutta tapa jäi kun renkaisiin olisi pitänyt saada lisää ilmaa enkä saanut sitä hoidettua. Kuulostaa muuten todella luuserilta, hehs.

5 – Luen vuoden aikana vähintään 35 kirjaa

Rakastan lukemista, ja se on yksi parhaista keinoista rentoutua. Samalla se on hyvin matalan kynnyksen tekemistä, ja ehkä siksi se olikin yksi ainoista ”hyvistä tavoista”, joista onnistuin viime vuonna pitämään kiinni: luin lopulta vuoden aikana yhteenä 29 kirjaa. Tänä vuonna yritän päästä yli kolmenkymmenenviiden (en laske tähän mukaan bisneskirjoja, ellen oikeasti lue niitä kannesta kanteen).

VAIKEAT

6 – Syön kunnollisen aamiaisen joka päivä

Tämä on todella vaikea rasti, koska aamiaisen tekeminen on äärettömän laiskottavaa puuhaa, ja olisi paljon helpompi etenkin työpäivinä kuitata aamuinen nälkä jollain nopealla ja helpolla. Tämä yhdistettynä vielä proteiinin lisäämiseen jokaisen aterian yhteyteen on jo oikeasti vähän kinkkisempi homma – pelkkä puuro pitää näet nälkää aika heikosti. Vaihtoehtoina on joko herätä puoli tuntia aiemmin, tai valmistaa aamiainen toimistolla. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta todennäköisesti kallistun syömään aamiaisen toimistolla, koska aloitan työt muutenkin yleensä jo seitsemältä. Toisaalta tämä tarkoittaa, että joudun suunnittelemaan syömisiäni entistä enemmän, ja roudaamaan aamiaistarvikkeita konttorille. Helpointa aamiaisesta huolehtiminen on etäpäivinä sekä viikonloppuisin.

7 – Syön työpaikkalounaan joka päivä

Toimistolla lounas tulee skipattua aivan liian helposti. Hyviä lounaspaikkoja ei toimistomme läheisyydessä juuri ole, ja päivittäinen lounasravintolavisiitti käy myös raskaaksi lompakolle. Kauppaan on liian pitkä matka että sieltä jaksaisi lähteä evästarpeita hakemaan, ja kotoa eväiden tuominen vaatisi suunnittelua jo monta päivää ennen. Tällöin tulee helposti vetäistyä paketti hätävaranuudeleita tai pussikeittoa pahimpaan nälkään, ja senhän tietää miten siinä käy.

Etäpäivinä lounas puolestaan usein vain unohtuu, ja tämän huomaa vasta kun verensokerit putoavat kertarysäyksellä iltapäivästä. Ja kun nälkä on heti, tulee ahmittua mitä tahansa nopeaa ja huono kierre on valmis.

8 – Suunnittelen etukäteen mitä syön + teen kauppalistat valmiiksi ennen kauppaan menoa

Kahteen edelliseen uskon löytyvän apua syömisten suunnittelusta sekä kauppalistojen optimoinnista. Meillä on paha tapa mennä kauppaan ilman mitään suunnitelmia monta kertaa viikossa, ja ryhtyä inspiroimaan tulevien päivien ruokia vasta siinä hyllyjen edessä. Lopputuloksena on mieheni tapauksessa valtava määrä heräteostoksia, ja omalla kohdallani aina täsmälleen samat tylsät ravintolaköyhät ostokset. Eväitä töihin vietäväksi tulee, jos jotain ruokaa jää yli. Ruokahävikkiä myös tulee aika paljon, enkä edes uskalla arvioida miten paljon rahaa palaa tällä mallilla suunnitelmataloutta enemmän.

Tämä kohta sisältää myös valintoja paremman syömisen puolesta, eli mitä terveellisempää, sen parempi. Meillä on esimerkiksi ollut vaikeuksia muistaa syödä riittävästi kasviksia, mutta siihen auttaa jo se, että kasviksia ylipäätään ostetaan. Tämä siis erittäin työläs, mutta pakollinen ryhtiliike, joka edellyttää myös mieheni saamista mukaan projektiin.

9 – Ylityöt ovat poikkeus, eivät normi

Asiantuntijatyössä kukaan ei kyttää työjuhdan työaikaa, vaan omista rajoista ja jaksamisesta on osattava pitää huolta itse. Tässä epäonnistuin todella rankasti viime vuonna, ja sen suhteen on oman terveyden kannalta nyt pakko tehdä sitä kuuluisaa ”jotakin”. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan enimmän kunnianhimon nielemistä, sekä kykyä sanoa ei sellaisille asioille, jotka olisi kiva tehdä, mutta jotka ovat ylimääräisiä ja kuormittavat kohtuuttomasti. Olen lukenut viime aikoina niin monta tarinaa burn outista, etten halua joutua siihen liemeen itse.

2017, olit erittäin ankea vuosi ja suureksi osaksi ihan omaa syytäni. Huomisesta alkaen ryhtiliike, enemmän aikaa itselle ja omille jutuille, ei pelkkiä töitä. Pus. 🎉 #uusivuosi

— Sari Venäläinen 💎 (@sarrrrba) December 31, 2017

10 – Pidän kiinni hyvistä yöunista

Minulla on aina ollut aika kehnot unenlahjat: mieli käy iltaisin ylikierroksilla, haaveilu on liian ihanaa ja maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ettei nukkumiselle oikein haluaisi löytää aikaa. Tämä kuitenkin kostautuu poikkeuksetta, ja hyvin (tai huonojen) yöunien merkityksen huomaa aina heti seuraavana päivänä.

Osaratkaisuina olen ottanut käyttöön mm. iPhonen unikellotoiminnon, joka muistuttaa nukkumaanmenosta klo 21:30. Lisäksi olen ajastanut kaikenlaisille notifikaatioille vaiennuksen tiettyihin kellonaikoihin, ja yrittänyt tarmokkaasti olla ottamatta puhelinta mukaan sänkyyn. Tässä onnistun välillä paremmin, välillä huonommin.

Hyvistä yöunista kiinni pitäminen ei tule olemaan mikään ihan helppo projekti, mutta ehdottomasti se tälle listalle kuitenkin kuuluu, sillä sen merkitys hyvinvoinnin kokonaisuudelle on liian suuri ohitettavaksi.

***

Näiden lisäksi haluan olla rohkeampi, ja tehdä enemmän niitä asioita joista pidän. Viime vuonna monet asiat jäivät väsymyksen jalkoihin, enkä halua samaa tunnetta ohi lipuneesta vuodesta kohdalleni enää koskaan. ♥