Viime vuonna asetin itselleni tammikuussa 10 tavoitetta/lupausta, joista osasta on tullut tapa ja osa arkea, osasta taas ei. Parempaan suuntaan voi kuitenkin kaiken elämänhallinnan sanoa menneen.
Tänä vuonna olen päättänyt fokusoida kahteen päätavoitteeseen, jotka toteutuessaan vaikuttavat positiivisesti ihan kaikkeen. Nämä ovat #150treeniä sekä #150kirjaa.
Molemmissa on tekemistä, ja käytännössä tämä tarkoittaa 2,8 kirjaa ja 2,8 treeniä viikossa. Kirjat saattavat tulla täyteen helpostikin, mutta treenitavoite on oikeasti kaltaiselleni laiskalle hedonistille kunnianhimoinen.
Miksi tällaiset tavoitteet?
Yksi syy on se, että tavoitteen sanominen ääneen ihan oikeasti ohjaa sitä omaa tekemistä. Näin se pysyy aktiivisena mielessä, ja lisäksi on kiva katsoa vuoden päästä onko todellisuus mahdollisesti mennyt jopa yli aiotun.
Näin kävi viime vuonna kirjojen kanssa: ensin tavoite oli 35, sitten 50, ja lopulta 100 luettua kirjaa. Lopullinen luettujen kirjojen määrä oli 176, joka tosin oli ihan vähän överi, ja ajoittain lukutahti tuntui jopa uuvuttavalta. Siksi sen sijaan että nostaisin määrätavoitetta tälle vuodelle, päätin laskea sitä hieman: 150 riittää.
Ja urheilu. En edelleenkään nauti siitä, enkä käsitä miten kukaan voi olla mielissään maitohapoista. Tiedostan kuitenkin liikunnan merkityksen omalle jaksamiselle, ja mitä sitä peittelemään: myös omalle peilikuvalle, joka suoraan sanottuna ei hirveästi tällä hetkellä miellytä. Tällä hetkellä vastaus kysymykseen ”montako leukaa saat?” on edelleen 7, mutta kyse ei ole kuntosaliliikkeestä vaan siitä, että peilistä katsoo takaisin pelikaani.
Ajattelin raportoida tavoitteiden edistymisestä reaaliaikaisesti Twitteriin, ja käyttää hashtageja #150treeniä ja #150kirjaa. Tämä siksi, että tällä hetkellä kuumana käyvä keskustelu tavoitteellisuuden hirveydestä ärsyttää. Hah.
Helmet-lukuhaaste 2018 suoritus suunnilleen noin 42/50. Ihan ok, vaikka välillä vähän vapaamielistä tulkintaa käytetty. 😂📚
1. Kirjassa muutetaan Émile Zola – Naisten aarreaitta. Aika ihana kirja, jossa ei kuitenkaan oikein tapahdu yhtikäs mitään. Luin, koska halusin lukea jonkun klassikon.
2. Kotimainen runokirja Antti Holma – Kauheimmat runot. Upea.
3. Kirja aloittaa sarjan Jojo Moyes – Kerro minulle jotain hyvää. Tästä tykkäsin hirveästi, jotenkin todella koskettava, ja luinkin sitten myös kaikki muutkin saman kirjailijan suomennetut teokset tämän vuoden aikana.
4. Kirjan nimessä on jokin paikka Matthew Costello – Viimeinen juna Lontooseen. Ihan kauheaa tuubaa, mutta onneksi kirja oli varsin lyhyt ja ohut.
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit 🚫 Ei oikein sattunut silmiin mitään 80-luvulle sijoittuvaa kirjaa jonka olisi halunnut lukea, joten tämä jäi toteutumatta.
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa Shari Lapena – Hyvä naapuri. Kuuntelin äänikirjana.
7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan Johanna Sinisalo – Enkelten verta. Jälleen kerran aivan massiivisen kamala kirja. En suosittele kenellekään.
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 🚫 Tämä menee oikeastaan oman kiinnostuksen puutteen piikkiin. Toki jotain hyvää olisi varmasti löytynyt jos olisi oikein erikseen etsinyt…
9. Kirjan kansi on yksivärinen Enni Mustonen – Verenpisara ikkunalla. Aivan ihana kirja! Ja mikä parasta, kyseessä on kirjasarja – en malta odottaa, että saan jatko-osat käsiini.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja Stieg Larsson – Miehet jotka vihaavat naisia. Muru suositteli, ja tämä olikin yksi parhaista koko vuonna luetuista teoksista. Koko Millenium-sarja meni tämän jatkeena putkeen muutamassa päivässä.
11. Kirjassa käy hyvin Laura Manninen – Kaikki anteeksi. Tykkäsin, vaikka aihe on todella rankka ja ankea.
12. Sarjakuvaromaani 🚫 Ei muistunut mieleen koko vuoden aikana että kuului haasteeseen, mutta eivät oikeastaan kyllä sarjakuvat oikein kiinnostakaan.
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa Rob Sears – Vladimir Putin: Life Coach. Karmean huono kirja! Ei kannata tuhlata tähän aikaa. Ihan höpöhöpöä.
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan Kristina Ohlsson – Daavidin tähdet. Tämä oli erinomainen, vuoden aikana tuli luettua kai kaikki muutkin Kristina Ohlssonin suomeksi käännetyt kirjat.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja Yuval Noah Harari – Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Uh, tämä oli upea. Ei turhaan hehkutettu!
16. Kirjassa luetaan kirjaa Carlos Ruiz Zafón – Tuulen varjo. I-H-A-N-A. Milleniumien ohella parasta tässä vuodessa tämä Ruiz Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan aloittava teos.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa Heikki Pursiainen – Paska Suomi. Timantti, jonka toivoisi olevan opetusmateriaalina kouluissa.
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Pekka Hyysalo – Fight Back: toinen mahdollisuus. Aika huono kirja, joka kuitenkin kertoo hienon tarinan.
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta Lucinda Riley – Seitsemän sisarta. Jotenkin aivan ihana kirja, jonka sain joululahjaksi, ja jonka luin kahdessa päivässä valtavasta tiiliskivisivumäärästä huolimatta. Tunnistan ihmistyypin jolle tämä ei sovi yhtään, mutta itse kuitenkin tykkäsin. Nyt syyhyävät sormet jo jatko-osien perään.
20. Taiteilijaelämäkerta Antti Aro – Antti Tapani. Antti Tuiskun elämäkerta, aika boring kun ei musiikkimaailma kiinnosta, mutta halusin kokeilla lukea myös elämäkertoja, jotka eivät ole omalla mukavuusalueellani ollenkaan.
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi Kazuo Ishiguro – Pitkän päivän ilta. Ja mukavuusalueista puheenollen! Tämä oli piinallinen teos, mutta silti rakastin sitä. Yleensä kyllä suosin hieman tätä vauhdikkaampia tarinoita…
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin 🚫 Varmaankin joku kirja olisi tähän oikeasti sopinut, mutta ei tule nyt mieleen mitään tiettyä…
23. Kirjassa on mukana meri Ruth Ware – Nainen hytissä 10. Easy valinta, ja ihan ok kirjakin. Ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta kyllä sen parissa sen hetken viihtyy minkä se kestää.
24. Surullinen kirja Jordan B. Petterson – 12 elämänohjetta. Yksi kamalimmista kirjoista koko vuonna. Älkää lukeko tai varsinkaan ostako!
25. Novellikokoelma 🚫 Tunnustan: inhoan novelleja, koska hyvä tarina jää aina kesken. Siksi listalta ei löydy novellikokoelmaa.
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus. Burma eli Myanmar. Aivan ihana kirja, vaikka ilmeisesti kaikkien muiden mielestä silkkaa siirappia.
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta Liane Moriarty – Tavalliset pikku pihajuhlat. Ehkä, muistaakseni tässä kirjassa naapurissa asui miespari?
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä 🚫 Varmaan löytyy, mutta tämä on niin työläs etten jaksa etsiä. :–D
29. Kirjassa on lohikäärme Stieg Larsson – Tyttö joka leikki tulella. Lisbeth Salanderilla on selässään lohikäärmetatuointi! Hah.
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan 🚫 Ei tule edes mieleen mitään, mikä voisi mennä tähän kategoriaan, ja joka vielä kiinnostaisi…..
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa Anni Saastamoinen – Depressiopäiväkirjat. Tosin ei kyllä pelottanut, mutta olisi voinut – joten tämä nyt kuitenkin jotenkuten sopi tähän kohtaan, sain pisteen. Jee.
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan Michelle Obama – Minun tarinani. Tämä oli tylsä.
33. Selviytymistarina Ulrika Björkstam – Nouse nyt. Ulrika jäi Meksikossa lentokoneen alle, mutta selvisi onnettomuuden aiheuttamista koettelemuksista, vaikka helppoa se ei ollut. Upea selviytysmistarina ja hieno lukukokemus.
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta Fiona Barton – Lapsi. Heh. No, kirjassa syntyy lapsi, joten laskettaneen.
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja 🚫 Saa ehdottaa tähän kiinnostavaa kirjaa, itselle ei tule mitään mieleen…
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa Lina Bengtsdotter – Annabelle. En oikeastaan tiedä oliko tänä nuorten kirja vai aikuisten. Aika höttöä ja boring, mutta tulipa luettua, ja kirjassa on runo.
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni Katri Sisko – 30 ennen 30. Hyväntuulinen kirja kolmenkympin kriisistä. Ajankohtaista luettavaa itsellekin….
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo Kjell Westö – Rikinkeltainen taivas. Tämä oli ihana, vaikkei kirjassa tapahtunutkaan mitään.
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama Satu Rämö – Unelmahommissa. Satu Rämö on Islantiin muuttanut suomalainen, joten täyttänee mamun määritelmän. Ihan hyvä kirja, jossa tosin aika paljon turhaa asiaa bloggaamisesta. Kirja kai olikin suunnattu lähinnä bloggaajille.
40. Kirjassa on lemmikkieläin Camilla Läckberg – Perillinen. Kirjassa on ihana koira Ernst, joka mm. kakkaa poliisiaseman lattialle.
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti Ashlee Vance – Elon Musk. Valitsin sattumalta, ja tykkäsin. Mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisesta ihmisestä, ja hyvin kirjoitettu myös.
42. Kirjan nimessä on adjektiivi Gillian Flynn – Paha paikka. Ihan ok.
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle Mika Waltari – Suuri illusioni. Vanha rakkaus Waltariin pääsi tämän myötä taas valloilleen! Uskomatonta että hän kirjoitti tämän kirjan ollessaan vain 19-vuotias. Itse vielä silloin taputtelin kakkaa äitini helmoissa, enkä osannut kirjoittaa sanaakaan järkeviä.
44. Kirja liittyy johonkin peliin Ruth Ware – Valhepeli. Ihan viihdyttävä kevyt dekkari.
45. Palkittu tietokirja Yuval Noah Harari – Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Huijaan, koska tämä on ainoa varsinainen tietokirjaksi kelpaava teos, joten tämä on nyt pakolla kahdessa kohtaa. Mutta edelleen siis loistava.
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana Fiona Barton – Leski. Tämä oli kiva! Mielenkiintoinen näkökulma dekkariin.
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta Olli Jalonen – Taivaanpallo. Puoliväliin asti mitättömyys, jonka jälkeen kuitenkin upea kirja, joka on Finlandiansa ansainnut.
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö Mia Kankimäki – Naiset joita ajattelen öisin. Tämä oli aivan ihana kirja, todella inspiroiva ja hyvää mieltä tuova. Paljon parempi kuin saman kirjailijan edellinen teos (Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin).
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja Risto Siilasmaa – Paranoidi optimisti. Hyvä kirja, jonka omassa kuplassani ovat tainneet lukea mm. kaikki.
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Pauliina Vanhatalo – Toinen elämä. Löytyi ”henkilökunta suosittelee” -hyllystä, mutta itse en oikeastaan tästä tykännyt. Kuvaavaa lienee, etten enää edes muista mistä tässä oli kyse.
Luulin aina, etten pitäisi dekkareista, jännittävistä juonenkäänteistä tai hyytävistä murhista. Ohitin vuosikaudet kirjastoissa ja kirjakaupoissa kaikki vähänkään dekkarilta haiskahtavat teokset, enkä antanut niille edes mahdollisuutta.
Sitten, melkein kuin jotenkin vahingossa, tulin alkuvuodesta tarttuneeksi Clare Mackintoshin teokseen ’Minä näen sinut’ – ja hullaannuin. En voinut laskea kirjaa käsistäni ennen, kuin sain tietää miten kaikki päättyy. Heti perään ahmin toisen saman kirjailijan kirjan, tällä kertaa vuorossa oli ’Annoin sinun mennä’. Tämä oli vielä edellistäkin parempi, ja siitä lähtien olen viettänyt koko vuoden tutustuen erityisesti tähän nimenomaiseen kirjagenreen.
Lopputulos on, että tähän mennessä olen lukenut 47 sellaista kirjaa, jotka keskittyvät rikosten selvittämiseen tavalla tai toisella. Osasta olen pitänyt valtavasti, osasta en ollenkaan. Selkeästi huomaan pitäväni kaikista eniten sarjoista, joissa samojen päähenkilöiden elämää pääsee seuraamaan pidemmälle kuin vain yhden kirjan verran. Siksi olenkin lukenut kokonaisuudessaan mm. Camilla Läckbergin Fjällbackat, Viveca Stenin Sandhamnit, Arne Dahlin Berger&Blomit, Cilla ja Rolf Börjlindin Rönning & Stiltonit, Emelie Scheppin Jana Berzeliukset, Stephen Kingin Bill Hodgesit sekä suosikkini: Stieg Larssonin Milleniumit (sekä David Lagercrantzin kirjoittamat jatko-osat, jotka eivät kuitenkaan yllä alkuperäisten tasolle).
Nämä kaikki ovat olleet tavalla tai toisella erinomaisia: toki en olisi sarjoja lukenut kokonaan, jos en olisi niistä pitänyt. Sen sijaan kesken ovat jääneet mm. Jo Nesbøn Harry Holet sekä Anna Janssonin Maria Wernit. Nämä olivat mielestäni tylsiä, eikä päähenkilöissä ollut minkäänlaista syvyyttä. Siispä näistä sarjoista kokemukset ovat jääneet vain yhteen kirjaan kummastakin.
Tällä hetkellä kesken on Stefan Ahnhemin Fabian Riskistä kertova kirjasarja, joka on kaikkia edellämainittuja huomattavasti raaempi ja hyytävämpi – kuvailisin sarjaa tietyllä tavalla jopa mestarilliseksi. Sarjoissa huonoa on usein hyvinkin kliseinen asetelma, jossa päähenkilön perhe kärsii murhatutkijan jatkuvasta työnteosta. Tällaiselle uhrataan usein aivan liikaa aikaa, vaikka lukijan kannalta on täysin samantekevää, viettääkö päähenkilö joulua perheensä kanssa vai käsillä olevaa mysteeriä ratkoen. Esimerkiksi Fabian Risk -kirjoissa ollaan juuri siinä rajoilla, onko Fabianin ja hänen vaimonsa aviokriisi liiaksi tapetilla vai ei. Toisaalta ehkä juuri tässä poikkeuksellisen raakojen sarjamurhaajatapausten vyyhdissä pehmeiden arvojen esilletuominen on perusteltua.
Yksittäisistä kirjoista yksi parhaista on ollut Clare Mackintoshin upeiden teosten ohella J.P. Delaneyn ’Edellinen asukas’, jossa näkökulma on varsin erilainen kaikkiin muihin tässä mainittuihin kirjoihin verrattuna. Muuten aika monessa yksittäisessä teoksessa loppuratkaisu tulee pettymyksenä, tai päähenkilöt jäävät helposti pinnallisiksi. Siksi taidan jatkossakin suosia ennemmin sarjoja.
Ihan viihdyttäviä teoksia ovat kuitenkin olleet esimerkiksi Fiona Bartonin ’Leski’, Shari Lapenan ’Hyvä naapuri’, Susanne Janssonin ’Uhrisuo’ sekä Anna Ekbergin ’Salattu nainen’. Jälkimmäinen erityisesti siksi, että jostain kumman syystä rakastan yli kaiken kirjoja, jotka kertovat muistinmenetyksestä. En todella tiedä miksi, mutta näin on ollut aina.
Olen lukenut alkuvuoden aikana joitakin kirjoja johtamiseen sekä työelämään liittyen. Tässä hajanaisia ajatuksiani niistä:
📚 Johtajuuden ristiriidat – Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma (Alf Rehn)
Alf Rehnin kirja on ansiokas johtamisteos erityisesti siksi, että se alleviivaa koko käsitteen paradoksaalisuutta. Kirjan kantava ajatus on siinä, että kuka tahansa voi olla hyvä johtaja – ja toisaalta kuka tahansa voi olla myös todella surkea johtaja. Maailmassa on paljon asioita joihin voi itse vaikuttaa, mutta vielä enemmän sellaisia joihin ei voi. Tilanteet ovat erilaisia, ja ne muuttuvat aina ajan myötä, ja siksi on etukäteen mahdotonta tietää kuka menestyy johtajana ja kuka ei. Lopputulos on, että lopulta johtaja aina epäonnistuu tavalla tai toisella – ja se on ihan ok. Olennaista onkin se, mitä sen jälkeen tapahtuu. Ehdoton lukusuositus.
📚 Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima (Matti Alahuhta)
En osaa sanoa miksi tämä kirja kolahti minuun jotenkin erityisen paljon, mutta jostain syystä kuitenkin rakastin sitä. Hyvä johtamisen perusteos kaikille johtamisesta ja johtajan arjesta kiinnostuneille. 👍
📚 Idiootit ympärilläni (Thomas Erikson)
Thomas Eriksonin paljon huomiota saanut idioottikirja vaikutti alkuun hyvältä, mutta hyvin pian samojen asioiden toistelu kävi puuduttavaksi, ja kirja jäikin lopulta puolivälin paikkeilla kesken. Idea on toki hyvä: näin opit tunnistamaan työkavereiden käyttäytymismalleja ja pystyt viestimään heille siten, kuin heille ominaista on. Harmillisesti kirja kuitenkaan ei huomioi minkäänlaisia harmaan sävyjä maailmassa, ja yksioikoisuus tuntuu enimmäkseen naiivilta. Ei oikeastaan voi sanoa, että suosittelisi.
📚 Dettmann ja johtamisen taito (Saska Saarikoski)
Henrik Dettmann on koripallovalmentaja, ja siksi suhtauduin kirjaan pienellä ennakkovarauksella: en juurikaan välitä urheiluvertauksista, ja vielä vähemmän minua kiinnostaa koripallo. Epäilin myös koripallomaailman yhteyttä yritysjohtamiseen. Kirja oli kuitenkin varsin mainio, vaikka mitään erityisiä suuria johtamisoppeja juurikin yritysmaailmassa sovellettavaksi siitä ei löytynytkään. Sanoisin, että sopii hyvin luettavaksi sellaiselle, jolla on itsellään jonkinlaista joukkueurheilutaustaa, ja esimerkiksi pukuhuonedynamiikka on tuttua jo valmiiksi. Dettmannin ajatusten lisäksi pidin siitä, miten hyvin kirja on kirjoitettu.
Antti Merilehdon kirja väittää olevansa tekoälyn matkaopas johtajalle, mutta ensimmäiset oikeasti johtamiseen liittyvät asiat tulivat puheeksi vasta kirjan viimeisellä kolmanneksella. Johtajakohderyhmän näkökulmasta aika kevyt opus, jonka varsinkin ensimmäinen osio olisi ollut todella rankasti tiivistettävissä. Kuitenkin ihan mukava perusteos tekoälystä kiinnostuneille, ja erityisesti esimerkit olivat hyviä. Tämä olisikin varmasti ollut parempi lukukokemus, jos otsikko ei olisi ohjannut odotuksia harhaan.
Eniten tässä ihmetyttää varauksettoman hehkutuksen määrä, jota kirja on saanut osakseen – oma teoriani on, että Antti on niin tavattoman hurmaava ja mukava henkilö, että kukaan ei halua sanoa poikkipuolista sanaa hänen kirjastaan. Sama toistuu oikeastaan kaikkien keskinkertaisten bisneskirjojen kohdalla ainakin Suomessa. Itse en ole häntä tavannut, joten olen kaiken tällaisen yläpuolella arvioineni. ;-)
📚 Originals: How Non-Conformists Move the World(Adam M. Grant)
Adam Grant oli keynote-puhujana vuoden 2017 Nordic Business Forumissa, ja pidin kovasti hänen puheenvuorostaan siellä. Pettymys olikin melkoinen, kun otin hänen kirjansa lukuun: suurin osa kirjan asioista oli sanasta sanaan samoja, joita Adam toisteli puheenvuorossaan NBForumissa, mutta huonosti kirjoitettuna. En voinut välttyä ajattelemasta, että Adam selkeästi on parempi puhuja kuin kirjoittaja. Lisäksi kirjassa oli valtavasti turhaa täytettä ja liirumlaarumia. En voi suositella.
📚 Bulkista brändiksi: Käsikirja kasvuun ja kannattavuuten (Ossi Ahto, Anja Kahri, Tuomas Kahri, Marco Mäkinen)
Bulkista brändiksi on erinomainen markkinoinnin kirja kaikille, jotka ovat tekemisissä markkinoinnin, myynnin sekä näiden johtamisen kanssa. Lisäksi siitä olisi huomattavaa hyötyä esimerkiksi talousjohtajille, jonka lisäksi toivoisin, että sen lukisivat kaikki tämän maan toimitusjohtajat. Kirjassa on sopivassa suhteessa strategisen markkinoinnin teoriaa sekä esimerkkejä käytännön toteutuksista. 10/10.
📚 What the Most Successful People Do Before Breakfast (Laura Vanderkam)
Käsittämättömän surkea esitys, älkää tuhlatko tähän aikaanne. Huoh.
Joni Jaakkolan Väkevä elämä -kirja ei oikeastaan ole johtamis- eikä edes työelämäkirja, mutta sen pitäisi olla. Joni käsittelee kirjassa ns. hyvää elämää (tai ilmeisestikin väkevää), joka syntyy mielen ja kehon terveyden tasapainosta, sekä elämän prioriteeteista. Kirjassa käsitellään ravintoa, unta, treeniä sekä näiden vaikutusta arjen jaksamiseen. Pitäisi siis todellakin olla pakollinen oppikirja kaikille, jotka ovat työelämässä ja joutuvat joskus painiskelemaan stressin ja väsymyksen kanssa. 100+.
📚 Aki Hintsa: Voittamisen anatomia (Oskari Saari)
Voittamisen anatomia menee samaan kategoriaan Jonin kirjan kanssa – ydinviesti on käytännössä täsmälleen sama, mutta sitä lähestytään enemmän lääketieteellisestä näkökulmasta. Toisaalta kirja on hyvin saman tyyppinen Henrik Dettmannin kirjan kanssa, sillä mukana on paljon tarinoita Formula 1 -maailmasta. Hintsan kirjassa tosin ei haittaa, vaikkei olisikaan formuloista kiinnostunut, sillä kirja on täydellisen hyvin kirjoitettu. 100++, haluaisin että tämä olisi pakollinen kirja esim. kaikille opiskelijoille ennen, kuin he siirtyvät työelämään.
Kirjojen jättämisestä kesken on kai kahdenlaista näkökulmaa: kirjaa joko ei jätetä kesken kun se kerran on aloitettu, tai sitten se jätetään kesken varsin surutta. Jälkimmäisenä mainittua perustellaan erityisesti sillä, että miksi sitä käyttäisi aikaansa sellaiseen mistä ei nauti?
Itse jätän kirjan kesken aika helposti, mutta aina se jotenkin harmittaa – ja tuntuu luovuttamiselta. Silti en halua käyttää aikaa sellaiseen, mistä en tykkää.
Tänä vuonna olen lukenut mielestäni suhteellisen paljon, tähän mennessä 44 kirjaa. Mutta samalla olen jättänyt kesken oikein ennätysmäärän teoksia. Tässä niistä viimeisimmät:
📚 Juha Hurme – Niemi. Finlandia-palkittu ja kaikilla foorumeilla ylistetty, kansan ja kirjaharrastajien rakastama, kirjabloggaajien suosikki. Goodreadsissakin pääosin suitsutusta saanut teos, mutta minäpä suorastaan inhosin sitä. Sinnittelin pari sataa sivua kunnes luovutin. Harmitti oikeasti, koska olisin niin kovasti halunnut tykätä tästä.
📚 Martina Haag – Olin niin varma meistä. Tylsää hömppää, en jaksanut kovin pitkälle. Ei toiminut edes aivot narikkaan -materiaalina.
📚 Saara Turunen – Sivuhenkilö. Ei temmannut mukaansa, tuntui todella puuduttavalta eikä kerronta iskenyt.
📚 George R. R. Martin | Tulen ja jään laulu – Valtaistuinpeli. Game of Thrones -TV-sarjan seuraaminen lienee pilannut nämä kirjat minulta, sillä teksti tuntui jostain syystä aivan kertakaikkisen lapselliselta – melkein kuin olisi lukenut jotakin keskinkertaista nuortenkirjaa! Katson jatkossakin jaksot TV:stä, mutta kirjoihin en yritä enää koskea.
📚 Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe. Tämä harmittaa, koska tätä on kehuttu paljon, ja tämä lukeutuu niihin joista ”haluaisi tykätä”. Ei vain iske. Tosin varaan option ehkä joskus vielä palata tämän pariin uudelleen.
📚 Anne Tyler – Äkäpussi. Tältä odotin mukavia aivot narikkaan -hetkiä, mutta lopputulos oli vain boring.
📚 Katja Törmänen – Karhun morsian. Tämä on ehdottomasti karmein kirja mitä olen hetkeen yrittänyt lukea. Harmittaa, koska teema on kyllä mielenkiintoinen ja tämäkin lukeutuu niihin, joista olisin kovasti halunnut pitää.
📚 Anna Rimpelä – Pitkään meni ihan hyvin. Yritin kuunnella äänikirjana, mutta ei jotenkin vain lähtenyt – eikä vika ollut tällä kertaa lukijassa. Kirja tosin ei ollut minusta sinänsä huono, mutta… Ei vain minulle.
📚 Mark Manson – The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Mitä tähän voisi sanoa? Jaksoin melkein puoliväliin, kunnes totesin tämän olevan aivan yhtä surkea teos, kuin valtaosa genrensä edustajista. Ei jatkoon.
📚 Thomas Erikson – Idiootit ympärilläni. Tykkäsin aluksi, pääsin noin puoliväliin. Sen jälkeen alkoi puuduttaa erityisesti asioiden yksioikoisuus, kun maailma ei kuitenkaan oikeasti toimi läheskään yhtä suoraviivaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää.
Neljä kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteeksi lukea tämän vuoden aikana yhteensä 35 kirjaa. Alku oli tahmea, ja koin tavoitteen suhteen jopa pientä ahdistusta – tuntui turhalta yrittää ”suorittaa” lukemista kaiken muun ohella. Lopulta homma lähti kuitenkin rullaamaan, oikeastaan aika tarkalleen ottaen siinä kohtaa, kun ymmärsin päästää suoritusahdistuksesta irti.
Tänä aamuna ”sain valmiiksi” 36. kirjan tänä vuonna, eli tavoite tuli lopulta täyteen vain neljässä kuukaudessa. Nälkä toki kasvaa syödessä, joten on kiva nähdä minkälaisiin lukemiin tänä vuonna vielä päästään. Epäviralliseksi uudeksi tavoitteeksi asetan ensin 52 kirjaa, mutta oikeasti haaveilen ylittäväni 100 kirjan rajan. Katsotaan miten käy.
Tässä muutamia huomioita näistä 36 kirjasta tähän mennessä:
📚 Parhaita ja mieleenpainuvimpia teoksia ovat olleet Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo sekä Enkelipeli. Myös saman sarjan Henkien labyrintti oli hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan edellämainittujen tasoinen. Tämän neliosaisen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan kolmas osa, Taivasten vanki, on minulla luettavana parhaillaan. Luin kirjat siis väärässä järjestyksessä, mutta se ei ole vaikuttanut lukukokemukseen mitenkään negatiivisesti.
📚 ”Johtamiskirjoja” olen lukenut alkuvuoden aikana kaksi, ja jostakin syystä nautin todella paljon Matti Alahuhdan Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima -teoksesta. En ole ihan varma miksi, mutta kirjasta tuli kuitenkin erittäin positiivinen fiilis. Rakastin myös Alf Rehnin Johtajuuden ristiriidat – Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma -kirjaa, mutta siitä oli vähemmän konkreettista hyötyä oman ajatusmaailman kehittämisessä. Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni voidaan kai luokitella jos nyt ei johtamis- niin ainakin työelämäkirjaksi, mutta se jäi minulta kesken puolivälin tienoilla yksioikoisuuden käytyä puuduttavaksi. Ihan kivaa luettavaa siitä huolimatta, mutta ei liian vakavasti otettavaa.
📚 Sixten Korkmanin Globalisaatio koetuksella – Miten pärjää Suomi? oli erinomainen, kiihkoton katsaus Suomeen sekä globalisaation vaikutuksiin meillä ja muualla Euroopassa erityisesti viimeisten 15 vuoden ajalta. Jos olisin yhteiskuntaopin opettaja, olisi tämä kirja opiskelijoille pakollista luettavaa, ja siitä kirjoitettaisiin essee.
📚 Eniten itkettänyt ja koskettanut teos on ollut Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää, mutta kirjan jatko-osa Jos olisit tässä oli mielestäni ihan vain huono.
📚 Kazuo Ishigurolta olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa, molemmat ristiriitaisin mielin. Pitkän päivän ilta oli puuduttava kokemus, mutta lopulta kuitenkin päädyin pitämään siitä. Ole luonani aina oli mielenkiintoinen, mutta lopulta sitten kuitenkin vähän outo tarinallisesti. Molemmista kirjoista on tehty myös elokuvat, ja katsottuani Ole luonani aina -sovituksen tuntui, että kirjakin meni siinä surkean elokuvakokemuksen myötä pilalle. En siis aio tästä viisastuneena katsoa Pitkän päivän iltaa elokuvana.
📚 Clare Mackintoshilta olen lukenut niin ikään kaksi kirjaa: Minä näen sinut sekä Annoin sinun mennä. Pidin molemmista todella paljon. En ole aiemmin juuri lukenut dekkareita, mutta nämä olivat erittäin mukaansatempaavia. Hyvä jännitysnäytelmä oli myös J.P. Delaneyn Edellinen asukas.
📚 Joni Jaakkolan Väkevä elämä oli hyvä, mutta ei sinänsä tarjonnut mitään uutta sellaiselle, joka on jo muutenkin seurannut Jonin blogia ja tekemisiä useamman vuoden ajan. Pekka Hyysalon Fight back on tarinana inspiroiva, mutta kirjallisesti heikko esitys. Kuuntelin muun puuhailun ohella äänikirjana, ja sillä tavalla sain sen loppuun. Olisi todennäköisesti jäänyt kesken, jos olisin yrittänyt kahlata sitä läpi ”oikeana kirjana”.
📚 Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli hulvaton, kuten myös Ilkka Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Molemmat kertovat mielenterveysongelmaisten henkilöiden elämästä mielenkiintoisella tavalla.
📚 Kjell Westön Rikinkeltainen taivas meni vähän siinä, että odottelin jotakin tapahtuvaksi, mutta mitään ei lopulta tapahtunut. Kirja ei ollut mielestäni sen enempää huono kuin hyväkään.
📚 Kaikista huonoimpia kirjoja ovat olleet Johanna Sinisalon Enkelten verta, Jukka Viikilän Suomalainen vuosi, Domenico Starnonen Solmut sekä Sophie Kinsellan Himoshoppaaja tähtien tiellä. Varsinkin viimeisenä mainittu sai ihmettelemään, että miten edes sain luettua moisen roskan loppuun.
📚 Omanlaisensa pettymys oli myös paljon kehuttu Paula Hawkinsin Nainen junassa, joka oli ennen kaikkea tylsä ja juonellisesti heikko esitys. Juonellisesti heikko oli myös ”Anna Ekbergin” (pseudonyymi) Salattu nainen. Shari Lapenan Hyvä naapuri on muuten hyvä, mutta maailman typerin loppuratkaisu vesitti hyvän tarinan kertaheitolla.
Miten menee? Ihan hyvin, luulisin. Talven pimeys alkaa kohta väistyä, ja yleinen vireystila paranee sitä mukaa kun valoa tulee lisää. Taisin kyntää vähän huomaamattani aallonpohjaa vielä vuodenvaihteessa, vaikka yritinkin pysytellä positiivisena.
Uudenvuodenlupauksista kiinni pitäminen sujuu joten kuten. Luen paljon kirjoja, tässä vaiheessa tätä vuotta olen saanut päätökseen 17 teosta. Olen edellä tavoiteaikataulusta, ja tällä menolla onnistun ylittämään tavoitteen (35 kirjaa) kirkkaasti. Alkuvuodesta koin vielä pienoisia suorituspaineita kirjojen suhteen, mutta pääsin siitä lopulta aika nopeasti yli.
Töitä on paljon, niihin voisi helposti hukuttautua – ja aika usein teenkin niin. Rehellisyyden nimissä, oikea sanamuoto on ”koko ajan”. Olen näet menettänyt kokonaan yhteyden siihen entiseen elämään, mikä minulla joskus oli töiden ulkopuolella. En kuitenkaan oikein osaa surra sitä. Jotain muuta tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin tilalle. Siihen asti tekee mieli käpertyä töihin ja kirjoihin. Tietyllä tavalla elämä uraputkessa kyllä tuntuu juuri nyt ihan oikealta.
Toisaalta täytän kesällä 29 vuotta, enkä ole vieläkään toimitusjohtaja. Enkä kirjailija, tai muutenkaan saavuttanut mitään erityisen merkittävää. Yritän olla ajattelematta näitä epäonnistumisina, ja puskea eteenpäin entistä kovemmin.
Tämä toki on ristiriidassa kriittisimmän uudenvuodenlupaukseni kanssa: ”päätinhän” olla tekemättä ylitöitä. Muotoillaan tämä vaikka niin, että tuon lupauksen kanssa on vielä aika lailla tekemistä.
Entä treenit? Totuus on, että en oikein jaksaisi urheilla. Ei maistu, tuntuu pahalta, en saa treenin jälkeisestä energiasta kiinni. Erityisesti salitreeni tökkii, mutta muuhun ei ole aikaa. Tekisi mieli juosta ja pyöräillä, mutta ei lumessa ja kylmässä. Kaikesta huolimatta olen käynyt sinnikkäästi uudenvuodenlupaukseni mukaisesti 2-3 kertaa viikossa salilla, mutta odotan kovasti kevättä, jotta voisin tehdä myös jotain muuta.
Töissä meillä alkaa ensi viikolla joogakokeilu, eli muutaman viikon ajan saamme kerran viikossa yhteisen joogatunnin työajalla. Mielenkiintoista nähdä miten se sujuu, en nimittäin ole koskaan kokeillut joogaa, ja olen myös aina pitänyt sitä humpuukina.
Ostoslistojen sekä ruokailujen suunnittelu on sujunut paljon odotettua paremmin, eikä siitä ole sen kummempaa raportoitavaa. Myös aamupalan olen muistanut syödä tänä vuonna joka ikinen aamu, ja työpaikkalounaankin melkein joka päivä. Proteiinia olen lisännyt joka aterialle, kuten lupasin. Näiden tapojen opetellun helppous yllätti täysin, ainakin jossain voi siis sanoa onnistuneensa hyvin. Mainittakoon vielä sekin, että olen päässyt irti järkyttävästä riippuvuudestani Coca Colaan, ja sen myötä myös luvattu litra vettä päivässä tuntuu täyttyvän useimpina päivinä, vaikken olekaan jaksanut tätä asiaa erikseen tarkkailla.
Sen sijaan lupaus vähemmästä kahvista on ihan rehellisesti vain unohtunut. Hups. En edes tiedä miksi lupasin sellaista.
Yöunien kanssa on vähän niin ja näin. Nukahtaminen ei ole aivan ongelmatonta, mutta vielä ikävämpi vaiva on keskellä yötä herääminen. Tämä on suoraan yhteydessä ylitöiden määrään, joten yritän purkaa vyyhtiä sieltä käsin.
Tämä viikonloppu on ollut melko hyvä. En ole tehnyt oikein mitään erikoista, mutta sitten kuitenkin vaikka mitä. Töitä en ole edes ajatellut, eli sen suhteen tuntuu että paine päässä alkaa hiljalleen helpottaa.
Perjantaina skippasin bloggaajabileet orastavan flunssan vuoksi, ja perjantai menikin siten ihan vain lepuutellessa. Hyvä veto, sillä tänään orastuksesta ei ole enää tietoakaan. Lauantaina kävimme äänestämässä, kirjastossa sekä ruokakaupassa. Edellinen kauppalista toimi yli odotusten, eli onnistuimme ensimmäistä kertaa ikinä hankkimaan yhdellä kauppareissulla kokonaisen viikon ruoat. So much win! Vuoden kolmannen kauppalistan teko oli jo huomattavasti aiempia vähemmän tuskainen urakka, ja uskon että tällä listalla mennään taas kivasti kokonainen viikko.
Olen muuten myös huomannut, että näiden suunnitelmallisten ruokalistojen arvoksi on sattunut jokaisella kerralla n. sata euroa. Sillä kun syö kaksi ihmistä viikon, niin voi mielestäni jo hurrata! En uskalla edes ajatella miten paljon meillä on mennyt ruokaan rahaa aiemmin, kun olemme vain käyneet vuorotellen kaupassa hakemassa milloin mitäkin. Lisäksi on ollut kiva huomata, että etukäteen suunnittelemalla tulee otettua ruokalistalle paljon sellaista, mitä ei normaalisti tule edes ajatelleeksi. Aiemmassa postauksessa mainitsemani falafelit olivat loistava esimerkki tällaisesta. Tänään aion pyörittää keittiössä pizzeriaa, ja sepäs se vasta onkin ihanaa.
Kirjastossa koin pientä turhautumista, sillä tämän hetken lähikirjastoni on sen verran iso, että sieltä alkaa olla hankala löytää itselle sopivaa luettavaa. Minkäänlaista järkevää luokittelua ei ole, vaan kaikki suomenkieliset ”aikuisten kirjat” ovat yksi ja sama iso osasto. Olen aina ajatellut etten juuri välittäisi luokittelusta, mutta kuitenkin huomasin kaipaavani sellaista. Edellisellä kerralla otin suurimman osan lainakirjoista ”henkilökunta suosittelee” -hyllystä, mutta niistä kirjoista jok’ikinen osoittautui pettymykseksi, joten ohitin koko vaihtoehdon tällä kertaa.
No, turhautuneella etsinnällä löysin kolme kirjaa, jotka vaikuttavat sinänsä mielenkiintoisilta, mutta jotka eivät kuitenkaan saa sormia syyhyämään: Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni, Maija Haaviston Sisimmäinen sekä Peter Høegin Susanin vaikutus. Aloitin Murakamilla, mutta ainakaan toistaiseksi kirja ei ole vielä vienyt mukanaan.
Ylipäätään on sellainen fiilis niskassa, että tekisi mieli lukea, muttei oikein tiedä mitä. Tietyllä tavalla taisin jäädä jumiin Carlos Ruiz Zafónin maailmaan, joten ehkä pitäisi etsiä käsiinsä hänen kirjojaan luettavaksi.
Kauppareissun yhteydessä kävin myös kokeilemassa uusia silmälaseja, ja varasinkin näöntarkastuksen heti tälle aamulle. Kehyksistä sai 70 % alennuksen, joten tulin samalla myös tilanneeksi uudet lasit samoin tein. Palvelukin oli sen verran hyvää, että enköhän tule hakeneeksi sieltä toisetkin lasit vielä tämän vuoden aikana.
Tietyllä tavalla tuollainen 70 % alennus tuntuu siinä mielessä arveluttavalta, että väkisinkin tulee miettineeksi kuinka paljon hinnoissa oikein on ilmaa. Nyt sain Dolce&Gabbanoista 175 euron alennuksen, ja lasien loppusumma oli suorastaan mitätön. Ehkä tuossa bisneksessä tili sitten tehdään kehysten sijaan linsseillä? Onneksi tavitsen itse ihan vain perussimppelit yksiteholinssit, joita ei tarvitse edes tuplahioa.
Tämän viikonlopun ainoa merkittävä epäonnistuminen on se, etten ole jaksanut treenata ollenkaan. Hyväntahtoisempi henkilö voisi selittää tämän itselleen sillä, että kun perjantaina oli vähän flunssainen olo. Tämän päivän kondiksen perusteella tuo olisi kuitenkin pahemman luokan itsepetos. Hehes.
Tätä vuotta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Olen onnistunut pitämään aika hyvin kiinni edellisessä postauksessa asettamissani tavoitteissa ja lupauksissa – yksittäisiä lipsahduksia sekä paria ihan kunnolla pieleen mennyttä kohtaa lukuunottamatta.
Aterioiden/kauppalistan suunnittelu on tuottanut suhteellisen paljon päänvaivaa, mutta toistaiseksi siitä on kuitenkin silti selvitty ihan hyvin. Ruokahävikin määrä on vähentynyt todella pieneksi, ja samalla on tullut kokeiltua monia myös ihan täysin uusia ruokalajeja (tein itse jopa falafeleja!). Ruokahävikin ohella kauppalistojen suunnittelun avulla on selätetty heräteostostelun ongelma, sekä paha tapa skipata työpaikkalounas. Olen nyt suunnitellu ruokia aina neljäksi päiväksi eteenpäin, ja kaikki illalliset ovat olleet sellaisia, että niistä on voinut laittaa sivuun myös seuraavan päivän lounaan.
Kunnollinen aamiainen on yllätyksellisesti ollut aika helppo nakki, ja olen tunnollisesti syönyt hyvän aamiaisen vuoden jokaisena päivänä tähän asti. Ero jaksamisessa on todella huomattava, ja aamupäivän napostelukohtaukset ovat jääneet kokonaan pois ihan vain tällä muutoksella. Kun verensokeri ei heittelehdi, ei tule myöskään ylilyöntejä. Jaksan hyvin lounaaseen asti herpaantumatta.
Veden juontia en ole jaksanut aktiivisesti tarkkailla, mutta selkeästi olen kuitenkin juonut enemmän vettä kuin aiemmin. Varovaisesti voisin arvioida, että olen pysynyt yhden litran päivätavoitteessa ihan kivasti. Kauppalistojen suunnittelun myötä jääkaapista jäivät pois myös erilaiset limut ja mehut, joten niiden sijasta olen juonut ihan vain vettä. Inhoan sitä edelleen, mutta olen juonut.
Proteiinin lisääminen jokaiselle aterialle on ollut aamiaisen tavoin helppoa. Oma osansa tässä on ollut jälleen tuolla kauppalistan suunnittelulla – kun järkeviä proteiinin lähteitä on saatavilla, on niitä vaivatonta käyttää.
Kahvin juontia en ole pystynyt vähentämään ihan niin paljon kuin olin ajatellut, ja vihreää teetä olen saanut aikaiseksi keittää vain kerran. Puolikas onnistuminen kuitenkin siitä, että olen tarmokkaan päätöksen voimin lopettanut kahvin juonnin klo 16 jälkeen kokonaan.
3 kertaa viikossa salilla on totetunut aiemman rutiinin mukaisesti myös tämän vuoden ekat kaksi viikkoa. Tämä tuskin tulee tuottamaan ongelmia jatkossakaan, mutta lupailemani monipuolisuus ja järkevä tekeminen ovat vielä hieman ”auki”.
Kirjat. Tämän suhteen olen kehittänyt itselleni pienen paineen, sillä olen ehtinyt näiden kahden kuluneen viikon aikana lukemaan vasta yhden kirjan. Toki se oli lähes 1000-sivuinen tiiliskivi, mutta silti. Yritän olla ottamatta stressiä 35 kirjan tavoitteesta, mutta samalla koen valtavaa syyllisyyttä ja surkeutta, kun tiedän monien lukevan niin paljon enemmän. Kyllä ihminen sitten osaa olla typerä!
Unen kanssa on ajoittain haasteita, mutta ainakin olen pyrkinyt pitämään sänkyynmenoajasta kiinni. Puhelimen olen ottanut mukaan sänkyyn lähes jokaisena iltana, eli sen suhteen on mennyt kaikkein eniten plörinäksi. Olen kuitenkin yleisesti ottaen ollut virkeämpi, mutta se johtuu ehkä muista edellä mainituista muutoksista enemmän kuin siitä, että olisin onnistunut parantamaan nukkumista vielä toistaiseksi.
Pahiten olen epäonnistunut ylitöihin liittyvän lupaukseni pitämisessä – olen tehnyt ylitöitä tähän mennessä jokaisena vuoden työpäivänä. Viikonlopputöihin en sentään ole vielä sortunut, vaikka tänä aamuna sekin oli todella lähellä. Tämän kanssa harjoitukset jatkuvat.
En ole koskaan oikein uskonut uudenvuodenlupauksiin – ennemmin olen pitänyt niitä selkärangattomien viimeisenä yrityksenä saada elämänsä ruotuun. Oma elämänhallintani kuitenkin heitti vuonna 2017 melkoista häränpyllyä, ja paljastuin itse juuri sellaiseksi selkärangattomaksi, joka uudenvuodenlupauksia tarvitsee.
Touché.
Tein esimerkiksi aivan liikaa ylitöitä, venytin työviikkoja viikonloppuun enkä hellittänyt työmeilin kyttäämisestä hetkeksikään. En saanut stressin vuoksi nukuttua kunnolla, jolloin en myöskään jaksanut treenata, ja yleinen vireystaso laski näiden kahden myötä rajusti. Tällöin en jaksanut myöskään syödä kunnolla, ja heittelehtivät verensokerit näkyivät suoraan mielialassa ja yleisessä suorituskyvyssä. Työtehot laskivat, ja ihan normaaleihin työjuttuihin kului entistä enemmän aikaa. Tämä johti vielä pahempaan ylityökierteeseen, huonompaan nukkumiseen, huonoon syömiseen, huonoon treenaamiseen… Vastaava kuvio on monelle varmasti tuskallisen tuttu.
Se on kuitenkin selvää, että mitään kerralla kaikki asiat kuntoon -tyyppistä muutosta on turha edes yrittää, sillä ihminen ei vain toimi sillä tavalla. Ennemmin on siis syytä asettaa itselleen tavoitteita, ja ottaa aina yksi tai kaksi uutta tapaa fokukseen ja opeteltavaksi kerralla. Harva pystyy oikeasti samaan aikaan opettelemaan uuden liikunta-, uni- ja ravintorytmin yhdellä kertarysäyksellä. Moni kuitenkin yrittää tällaista, ja väsyy heti muutaman kuukauden jälkeen ja palaa vanhaan.
Tässä omia tavoitteitani tulevalle vuodelle, 5 helppoa ja 5 vaikeaa.
HELPOT
1 – Juon joka päivä vähintään litran vettä, ja mielellään enemmän.
Tämä on samalla sekä helppo että vaikea juttu: suoritus sinänsä on yksinkertainen, mutta olen siitä huolimatta kamppaillut tämän saman asian kanssa koko elämäni ajan. Litra on vielä aika vähän, mutta tässä tilanteessa tavoite on realistinen: en nimittäin pidä veden mausta, eikä minulla ole juuri koskaan jano.
Olen vuosien varrella kokeillut aivan kaikkea alkaen juomisesta muistuttavista puhelinsovelluksista aina mukana pidettävään vesipulloon sekä veden maustamiseen milloin milläkin. Mikään näistä ei ole toiminut kovin hyvin, tai ainakaan kovin pitkään. Parhaiten on toiminut vesikannun ottaminen työpöydälle, joten sitä aion kokeilla myös nyt. Työpäivä ei lopu ennen kuin kannu on tyhjä.
2 – Lisään proteiinia joka aterialle.
Jaksamisen kannalta erittäin tärkeä, mutta suhteellisen helppo nakki. Vaatii kuitenkin vähän aktiivista ajatustyötä, ja kaikista vaikeinta on muistaa tämä aamiaisella.
3 – Juon vähemmän kahvia ja enemmän vihreää teetä.
Rakastan kahvia, mutta juon sitä kaikilla mittareilla katsottuna aivan liikaa – homma lähti viime vuoden jatkuvassa univajeessa kamppailun yhteydessä ihan täysin käsistä. Pyrin siis vähentämään kahvin kulutusta, ja korvaavana lämpimänä juomana sallin itselleni vihreän teen, joka on paitsi hyvää, myös terveellistä.
4 – Käyn edelleen salilla vähintään 3 kertaa viikossa (mutta teen siellä asioita järkevämmin)
Tämä on siinä mielessä helppo päätös, että salilla käymisen tapa on jo olemassa. Salille lähteminen on kaikesta huolimatta aina yhtä vaikeaa, joten tämä on hyvä pitää aktiivisena mielessä koko ajan. Oikeasti haastavampi osa tätä on pyrkiä tekemään asioita fiksummin, sekä ottamaan mukaan myös monipuolisempaa liikkumista. Salijäsenyyteeni kuuluvat myös ryhmäliikuntatunnit, mutta en ole käynyt niillä koskaan. Tänä vuonna voisin yrittää hyödyntää esimerkiksi spinning-tunteja aina kun ne sopivat muuhun aikatauluun. Kevät-kesä-syksy -akselilla voisin myös kulkea salille auton sijasta pyörällä – tein tätä viime kesänä, mutta tapa jäi kun renkaisiin olisi pitänyt saada lisää ilmaa enkä saanut sitä hoidettua. Kuulostaa muuten todella luuserilta, hehs.
5 – Luen vuoden aikana vähintään 35 kirjaa
Rakastan lukemista, ja se on yksi parhaista keinoista rentoutua. Samalla se on hyvin matalan kynnyksen tekemistä, ja ehkä siksi se olikin yksi ainoista ”hyvistä tavoista”, joista onnistuin viime vuonna pitämään kiinni: luin lopulta vuoden aikana yhteenä 29 kirjaa. Tänä vuonna yritän päästä yli kolmenkymmenenviiden (en laske tähän mukaan bisneskirjoja, ellen oikeasti lue niitä kannesta kanteen).
VAIKEAT
6 – Syön kunnollisen aamiaisen joka päivä
Tämä on todella vaikea rasti, koska aamiaisen tekeminen on äärettömän laiskottavaa puuhaa, ja olisi paljon helpompi etenkin työpäivinä kuitata aamuinen nälkä jollain nopealla ja helpolla. Tämä yhdistettynä vielä proteiinin lisäämiseen jokaisen aterian yhteyteen on jo oikeasti vähän kinkkisempi homma – pelkkä puuro pitää näet nälkää aika heikosti. Vaihtoehtoina on joko herätä puoli tuntia aiemmin, tai valmistaa aamiainen toimistolla. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta todennäköisesti kallistun syömään aamiaisen toimistolla, koska aloitan työt muutenkin yleensä jo seitsemältä. Toisaalta tämä tarkoittaa, että joudun suunnittelemaan syömisiäni entistä enemmän, ja roudaamaan aamiaistarvikkeita konttorille. Helpointa aamiaisesta huolehtiminen on etäpäivinä sekä viikonloppuisin.
7 – Syön työpaikkalounaan joka päivä
Toimistolla lounas tulee skipattua aivan liian helposti. Hyviä lounaspaikkoja ei toimistomme läheisyydessä juuri ole, ja päivittäinen lounasravintolavisiitti käy myös raskaaksi lompakolle. Kauppaan on liian pitkä matka että sieltä jaksaisi lähteä evästarpeita hakemaan, ja kotoa eväiden tuominen vaatisi suunnittelua jo monta päivää ennen. Tällöin tulee helposti vetäistyä paketti hätävaranuudeleita tai pussikeittoa pahimpaan nälkään, ja senhän tietää miten siinä käy.
Etäpäivinä lounas puolestaan usein vain unohtuu, ja tämän huomaa vasta kun verensokerit putoavat kertarysäyksellä iltapäivästä. Ja kun nälkä on heti, tulee ahmittua mitä tahansa nopeaa ja huono kierre on valmis.
8 – Suunnittelen etukäteen mitä syön + teen kauppalistat valmiiksi ennen kauppaan menoa
Kahteen edelliseen uskon löytyvän apua syömisten suunnittelusta sekä kauppalistojen optimoinnista. Meillä on paha tapa mennä kauppaan ilman mitään suunnitelmia monta kertaa viikossa, ja ryhtyä inspiroimaan tulevien päivien ruokia vasta siinä hyllyjen edessä. Lopputuloksena on mieheni tapauksessa valtava määrä heräteostoksia, ja omalla kohdallani aina täsmälleen samat tylsät ravintolaköyhät ostokset. Eväitä töihin vietäväksi tulee, jos jotain ruokaa jää yli. Ruokahävikkiä myös tulee aika paljon, enkä edes uskalla arvioida miten paljon rahaa palaa tällä mallilla suunnitelmataloutta enemmän.
Tämä kohta sisältää myös valintoja paremman syömisen puolesta, eli mitä terveellisempää, sen parempi. Meillä on esimerkiksi ollut vaikeuksia muistaa syödä riittävästi kasviksia, mutta siihen auttaa jo se, että kasviksia ylipäätään ostetaan. Tämä siis erittäin työläs, mutta pakollinen ryhtiliike, joka edellyttää myös mieheni saamista mukaan projektiin.
9 – Ylityöt ovat poikkeus, eivät normi
Asiantuntijatyössä kukaan ei kyttää työjuhdan työaikaa, vaan omista rajoista ja jaksamisesta on osattava pitää huolta itse. Tässä epäonnistuin todella rankasti viime vuonna, ja sen suhteen on oman terveyden kannalta nyt pakko tehdä sitä kuuluisaa ”jotakin”. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan enimmän kunnianhimon nielemistä, sekä kykyä sanoa ei sellaisille asioille, jotka olisi kiva tehdä, mutta jotka ovat ylimääräisiä ja kuormittavat kohtuuttomasti. Olen lukenut viime aikoina niin monta tarinaa burn outista, etten halua joutua siihen liemeen itse.
2017, olit erittäin ankea vuosi ja suureksi osaksi ihan omaa syytäni. Huomisesta alkaen ryhtiliike, enemmän aikaa itselle ja omille jutuille, ei pelkkiä töitä. Pus. 🎉 #uusivuosi
Minulla on aina ollut aika kehnot unenlahjat: mieli käy iltaisin ylikierroksilla, haaveilu on liian ihanaa ja maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ettei nukkumiselle oikein haluaisi löytää aikaa. Tämä kuitenkin kostautuu poikkeuksetta, ja hyvin (tai huonojen) yöunien merkityksen huomaa aina heti seuraavana päivänä.
Osaratkaisuina olen ottanut käyttöön mm. iPhonen unikellotoiminnon, joka muistuttaa nukkumaanmenosta klo 21:30. Lisäksi olen ajastanut kaikenlaisille notifikaatioille vaiennuksen tiettyihin kellonaikoihin, ja yrittänyt tarmokkaasti olla ottamatta puhelinta mukaan sänkyyn. Tässä onnistun välillä paremmin, välillä huonommin.
Hyvistä yöunista kiinni pitäminen ei tule olemaan mikään ihan helppo projekti, mutta ehdottomasti se tälle listalle kuitenkin kuuluu, sillä sen merkitys hyvinvoinnin kokonaisuudelle on liian suuri ohitettavaksi.
***
Näiden lisäksi haluan olla rohkeampi, ja tehdä enemmän niitä asioita joista pidän. Viime vuonna monet asiat jäivät väsymyksen jalkoihin, enkä halua samaa tunnetta ohi lipuneesta vuodesta kohdalleni enää koskaan. ♥
