Kirjat

Kesken jääneitä kirjoja

Kirjojen jättämisestä kesken on kai kahdenlaista näkökulmaa: kirjaa joko ei jätetä kesken kun se kerran on aloitettu, tai sitten se jätetään kesken varsin surutta. Jälkimmäisenä mainittua perustellaan erityisesti sillä, että miksi sitä käyttäisi aikaansa sellaiseen mistä ei nauti?

Itse jätän kirjan kesken aika helposti, mutta aina se jotenkin harmittaa – ja tuntuu luovuttamiselta. Silti en halua käyttää aikaa sellaiseen, mistä en tykkää.

ruusut

Tänä vuonna olen lukenut mielestäni suhteellisen paljon, tähän mennessä 44 kirjaa. Mutta samalla olen jättänyt kesken oikein ennätysmäärän teoksia. Tässä niistä viimeisimmät:

📚 Juha Hurme – Niemi. Finlandia-palkittu ja kaikilla foorumeilla ylistetty, kansan ja kirjaharrastajien rakastama, kirjabloggaajien suosikki. Goodreadsissakin pääosin suitsutusta saanut teos, mutta minäpä suorastaan inhosin sitä. Sinnittelin pari sataa sivua kunnes luovutin. Harmitti oikeasti, koska olisin niin kovasti halunnut tykätä tästä.

📚 Martina Haag – Olin niin varma meistä. Tylsää hömppää, en jaksanut kovin pitkälle. Ei toiminut edes aivot narikkaan -materiaalina.

📚 Saara Turunen – Sivuhenkilö. Ei temmannut mukaansa, tuntui todella puuduttavalta eikä kerronta iskenyt.

📚 George R. R. Martin | Tulen ja jään laulu – Valtaistuinpeli. Game of Thrones -TV-sarjan seuraaminen lienee pilannut nämä kirjat minulta, sillä teksti tuntui jostain syystä aivan kertakaikkisen lapselliselta – melkein kuin olisi lukenut jotakin keskinkertaista nuortenkirjaa! Katson jatkossakin jaksot TV:stä, mutta kirjoihin en yritä enää koskea.

📚 Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe. Tämä harmittaa, koska tätä on kehuttu paljon, ja tämä lukeutuu niihin joista ”haluaisi tykätä”. Ei vain iske. Tosin varaan option ehkä joskus vielä palata tämän pariin uudelleen.

📚 Anne Tyler – Äkäpussi. Tältä odotin mukavia aivot narikkaan -hetkiä, mutta lopputulos oli vain boring.

📚 Katja Törmänen – Karhun morsian. Tämä on ehdottomasti karmein kirja mitä olen hetkeen yrittänyt lukea. Harmittaa, koska teema on kyllä mielenkiintoinen ja tämäkin lukeutuu niihin, joista olisin kovasti halunnut pitää.

📚 Anna Rimpelä – Pitkään meni ihan hyvin. Yritin kuunnella äänikirjana, mutta ei jotenkin vain lähtenyt – eikä vika ollut tällä kertaa lukijassa. Kirja tosin ei ollut minusta sinänsä huono, mutta… Ei vain minulle.

📚 Mark Manson – The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Mitä tähän voisi sanoa? Jaksoin melkein puoliväliin, kunnes totesin tämän olevan aivan yhtä surkea teos, kuin valtaosa genrensä edustajista. Ei jatkoon.

📚 Thomas Erikson – Idiootit ympärilläni. Tykkäsin aluksi, pääsin noin puoliväliin. Sen jälkeen alkoi puuduttaa erityisesti asioiden yksioikoisuus, kun maailma ei kuitenkaan oikeasti toimi läheskään yhtä suoraviivaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää.

Kirjat

36 kirjaa neljässä kuukaudessa

Neljä kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteeksi lukea tämän vuoden aikana yhteensä 35 kirjaa. Alku oli tahmea, ja koin tavoitteen suhteen jopa pientä ahdistusta – tuntui turhalta yrittää ”suorittaa” lukemista kaiken muun ohella. Lopulta homma lähti kuitenkin rullaamaan, oikeastaan aika tarkalleen ottaen siinä kohtaa, kun ymmärsin päästää suoritusahdistuksesta irti. 

Tänä aamuna ”sain valmiiksi” 36. kirjan tänä vuonna, eli tavoite tuli lopulta täyteen vain neljässä kuukaudessa. Nälkä toki kasvaa syödessä, joten on kiva nähdä minkälaisiin lukemiin tänä vuonna vielä päästään. Epäviralliseksi uudeksi tavoitteeksi asetan ensin 52 kirjaa, mutta oikeasti haaveilen ylittäväni 100 kirjan rajan. Katsotaan miten käy.

kirjat 2018

Tässä muutamia huomioita näistä 36 kirjasta tähän mennessä:

📚 Parhaita ja mieleenpainuvimpia teoksia ovat olleet Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo sekä Enkelipeli. Myös saman sarjan Henkien labyrintti oli hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan edellämainittujen tasoinen. Tämän neliosaisen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan kolmas osa, Taivasten vanki, on minulla luettavana parhaillaan. Luin kirjat siis väärässä järjestyksessä, mutta se ei ole vaikuttanut lukukokemukseen mitenkään negatiivisesti.

📚 ”Johtamiskirjoja” olen lukenut alkuvuoden aikana kaksi, ja jostakin syystä nautin todella paljon Matti Alahuhdan Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima -teoksesta. En ole ihan varma miksi, mutta kirjasta tuli kuitenkin erittäin positiivinen fiilis. Rakastin myös Alf Rehnin Johtajuuden ristiriidat – Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma -kirjaa, mutta siitä oli vähemmän konkreettista hyötyä oman ajatusmaailman kehittämisessä. Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni voidaan kai luokitella jos nyt ei johtamis- niin ainakin työelämäkirjaksi, mutta se jäi minulta kesken puolivälin tienoilla yksioikoisuuden käytyä puuduttavaksi. Ihan kivaa luettavaa siitä huolimatta, mutta ei liian vakavasti otettavaa.

Alf Rehn - Johtajuuden ristiriidat
📚 Sixten Korkmanin Globalisaatio koetuksella – Miten pärjää Suomi? oli erinomainen, kiihkoton katsaus Suomeen sekä globalisaation vaikutuksiin meillä ja muualla Euroopassa erityisesti viimeisten 15 vuoden ajalta. Jos olisin yhteiskuntaopin opettaja, olisi tämä kirja opiskelijoille pakollista luettavaa, ja siitä kirjoitettaisiin essee.

📚 Eniten itkettänyt ja koskettanut teos on ollut Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää, mutta kirjan jatko-osa Jos olisit tässä oli mielestäni ihan vain huono.

📚 Kazuo Ishigurolta olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa, molemmat ristiriitaisin mielin. Pitkän päivän ilta oli puuduttava kokemus, mutta lopulta kuitenkin päädyin pitämään siitä. Ole luonani aina oli mielenkiintoinen, mutta lopulta sitten kuitenkin vähän outo tarinallisesti. Molemmista kirjoista on tehty myös elokuvat, ja katsottuani Ole luonani aina -sovituksen tuntui, että kirjakin meni siinä surkean elokuvakokemuksen myötä pilalle. En siis aio tästä viisastuneena katsoa Pitkän päivän iltaa elokuvana.

📚 Clare Mackintoshilta olen lukenut niin ikään kaksi kirjaa: Minä näen sinut sekä Annoin sinun mennä. Pidin molemmista todella paljon. En ole aiemmin juuri lukenut dekkareita, mutta nämä olivat erittäin mukaansatempaavia. Hyvä jännitysnäytelmä oli myös J.P. Delaneyn Edellinen asukas.

📚 Joni Jaakkolan Väkevä elämä oli hyvä, mutta ei sinänsä tarjonnut mitään uutta sellaiselle, joka on jo muutenkin seurannut Jonin blogia ja tekemisiä useamman vuoden ajan. Pekka Hyysalon Fight back on tarinana inspiroiva, mutta kirjallisesti heikko esitys. Kuuntelin muun puuhailun ohella äänikirjana, ja sillä tavalla sain sen loppuun. Olisi todennäköisesti jäänyt kesken, jos olisin yrittänyt kahlata sitä läpi ”oikeana kirjana”.

joni jaakkola
📚 Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli hulvaton, kuten myös Ilkka Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Molemmat kertovat mielenterveysongelmaisten henkilöiden elämästä mielenkiintoisella tavalla.

📚 Kjell Westön Rikinkeltainen taivas meni vähän siinä, että odottelin jotakin tapahtuvaksi, mutta mitään ei lopulta tapahtunut. Kirja ei ollut mielestäni sen enempää huono kuin hyväkään.

📚 Kaikista huonoimpia kirjoja ovat olleet Johanna Sinisalon Enkelten verta, Jukka Viikilän Suomalainen vuosi, Domenico Starnonen Solmut sekä Sophie Kinsellan Himoshoppaaja tähtien tiellä. Varsinkin viimeisenä mainittu sai ihmettelemään, että miten edes sain luettua moisen roskan loppuun.

📚 Omanlaisensa pettymys oli myös paljon kehuttu Paula Hawkinsin Nainen junassa, joka oli ennen kaikkea tylsä ja juonellisesti heikko esitys. Juonellisesti heikko oli myös ”Anna Ekbergin” (pseudonyymi) Salattu nainen. Shari Lapenan Hyvä naapuri on muuten hyvä, mutta maailman typerin loppuratkaisu vesitti hyvän tarinan kertaheitolla.

Kirjat Tavoitteet

Miten menee?

Miten menee? Ihan hyvin, luulisin. Talven pimeys alkaa kohta väistyä, ja yleinen vireystila paranee sitä mukaa kun valoa tulee lisää. Taisin kyntää vähän huomaamattani aallonpohjaa vielä vuodenvaihteessa, vaikka yritinkin pysytellä positiivisena.

Uudenvuodenlupauksista kiinni pitäminen sujuu joten kuten. Luen paljon kirjoja, tässä vaiheessa tätä vuotta olen saanut päätökseen 17 teosta. Olen edellä tavoiteaikataulusta, ja tällä menolla onnistun ylittämään tavoitteen (35 kirjaa) kirkkaasti. Alkuvuodesta koin vielä pienoisia suorituspaineita kirjojen suhteen, mutta pääsin siitä lopulta aika nopeasti yli.

Tuulen varjo

Töitä on paljon, niihin voisi helposti hukuttautua – ja aika usein teenkin niin. Rehellisyyden nimissä, oikea sanamuoto on ”koko ajan”. Olen näet menettänyt kokonaan yhteyden siihen entiseen elämään, mikä minulla joskus oli töiden ulkopuolella. En kuitenkaan oikein osaa surra sitä. Jotain muuta tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin tilalle. Siihen asti tekee mieli käpertyä töihin ja kirjoihin. Tietyllä tavalla elämä uraputkessa kyllä tuntuu juuri nyt ihan oikealta.

Toisaalta täytän kesällä 29 vuotta, enkä ole vieläkään toimitusjohtaja. Enkä kirjailija, tai muutenkaan saavuttanut mitään erityisen merkittävää. Yritän olla ajattelematta näitä epäonnistumisina, ja puskea eteenpäin entistä kovemmin.

Tämä toki on ristiriidassa kriittisimmän uudenvuodenlupaukseni kanssa: ”päätinhän” olla tekemättä ylitöitä. Muotoillaan tämä vaikka niin, että tuon lupauksen kanssa on vielä aika lailla tekemistä.

joni jaakkola

Entä treenit? Totuus on, että en oikein jaksaisi urheilla. Ei maistu, tuntuu pahalta, en saa treenin jälkeisestä energiasta kiinni. Erityisesti salitreeni tökkii, mutta muuhun ei ole aikaa. Tekisi mieli juosta ja pyöräillä, mutta ei lumessa ja kylmässä. Kaikesta huolimatta olen käynyt sinnikkäästi uudenvuodenlupaukseni mukaisesti 2-3 kertaa viikossa salilla, mutta odotan kovasti kevättä, jotta voisin tehdä myös jotain muuta.

Töissä meillä alkaa ensi viikolla joogakokeilu, eli muutaman viikon ajan saamme kerran viikossa yhteisen joogatunnin työajalla. Mielenkiintoista nähdä miten se sujuu, en nimittäin ole koskaan kokeillut joogaa, ja olen myös aina pitänyt sitä humpuukina.

kirjat

Ostoslistojen sekä ruokailujen suunnittelu on sujunut paljon odotettua paremmin, eikä siitä ole sen kummempaa raportoitavaa. Myös aamupalan olen muistanut syödä tänä vuonna joka ikinen aamu, ja työpaikkalounaankin melkein joka päivä. Proteiinia olen lisännyt joka aterialle, kuten lupasin. Näiden tapojen opetellun helppous yllätti täysin, ainakin jossain voi siis sanoa onnistuneensa hyvin. Mainittakoon vielä sekin, että olen päässyt irti järkyttävästä riippuvuudestani Coca Colaan, ja sen myötä myös luvattu litra vettä päivässä tuntuu täyttyvän useimpina päivinä, vaikken olekaan jaksanut tätä asiaa erikseen tarkkailla.

Sen sijaan lupaus vähemmästä kahvista on ihan rehellisesti vain unohtunut. Hups. En edes tiedä miksi lupasin sellaista.

Yöunien kanssa on vähän niin ja näin. Nukahtaminen ei ole aivan ongelmatonta, mutta vielä ikävämpi vaiva on keskellä yötä herääminen. Tämä on suoraan yhteydessä ylitöiden määrään, joten yritän purkaa vyyhtiä sieltä käsin.

Kirjat Tavoitteet

Sunnuntai

Tämä viikonloppu on ollut melko hyvä. En ole tehnyt oikein mitään erikoista, mutta sitten kuitenkin vaikka mitä. Töitä en ole edes ajatellut, eli sen suhteen tuntuu että paine päässä alkaa hiljalleen helpottaa. 

Perjantaina skippasin bloggaajabileet orastavan flunssan vuoksi, ja perjantai menikin siten ihan vain lepuutellessa. Hyvä veto, sillä tänään orastuksesta ei ole enää tietoakaan. Lauantaina kävimme äänestämässä, kirjastossa sekä ruokakaupassa. Edellinen kauppalista toimi yli odotusten, eli onnistuimme ensimmäistä kertaa ikinä hankkimaan yhdellä kauppareissulla kokonaisen viikon ruoat. So much win! Vuoden kolmannen kauppalistan teko oli jo huomattavasti aiempia vähemmän tuskainen urakka, ja uskon että tällä listalla mennään taas kivasti kokonainen viikko.

Olen muuten myös huomannut, että näiden suunnitelmallisten ruokalistojen arvoksi on sattunut jokaisella kerralla n. sata euroa. Sillä kun syö kaksi ihmistä viikon, niin voi mielestäni jo hurrata! En uskalla edes ajatella miten paljon meillä on mennyt ruokaan rahaa aiemmin, kun olemme vain käyneet vuorotellen kaupassa hakemassa milloin mitäkin. Lisäksi on ollut kiva huomata, että etukäteen suunnittelemalla tulee otettua ruokalistalle paljon sellaista, mitä ei normaalisti tule edes ajatelleeksi. Aiemmassa postauksessa mainitsemani falafelit olivat loistava esimerkki tällaisesta. Tänään aion pyörittää keittiössä pizzeriaa, ja sepäs se vasta onkin ihanaa.

Kirjastossa koin pientä turhautumista, sillä tämän hetken lähikirjastoni on sen verran iso, että sieltä alkaa olla hankala löytää itselle sopivaa luettavaa. Minkäänlaista järkevää luokittelua ei ole, vaan kaikki suomenkieliset ”aikuisten kirjat” ovat yksi ja sama iso osasto. Olen aina ajatellut etten juuri välittäisi luokittelusta, mutta kuitenkin huomasin kaipaavani sellaista. Edellisellä kerralla otin suurimman osan lainakirjoista ”henkilökunta suosittelee” -hyllystä, mutta niistä kirjoista jok’ikinen osoittautui pettymykseksi, joten ohitin koko vaihtoehdon tällä kertaa.

No, turhautuneella etsinnällä löysin kolme kirjaa, jotka vaikuttavat sinänsä mielenkiintoisilta, mutta jotka eivät kuitenkaan saa sormia syyhyämään: Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni, Maija Haaviston Sisimmäinen sekä Peter Høegin Susanin vaikutus. Aloitin Murakamilla, mutta ainakaan toistaiseksi kirja ei ole vielä vienyt mukanaan.

kirjat
Ylipäätään on sellainen fiilis niskassa, että tekisi mieli lukea, muttei oikein tiedä mitä. Tietyllä tavalla taisin jäädä jumiin Carlos Ruiz Zafónin maailmaan, joten ehkä pitäisi etsiä käsiinsä hänen kirjojaan luettavaksi.

Kauppareissun yhteydessä kävin myös kokeilemassa uusia silmälaseja, ja varasinkin näöntarkastuksen heti tälle aamulle. Kehyksistä sai 70 % alennuksen, joten tulin samalla myös tilanneeksi uudet lasit samoin tein. Palvelukin oli sen verran hyvää, että enköhän tule hakeneeksi sieltä toisetkin lasit vielä tämän vuoden aikana.

Tietyllä tavalla tuollainen 70 % alennus tuntuu siinä mielessä arveluttavalta, että väkisinkin tulee miettineeksi kuinka paljon hinnoissa oikein on ilmaa. Nyt sain Dolce&Gabbanoista 175 euron alennuksen, ja lasien loppusumma oli suorastaan mitätön. Ehkä tuossa bisneksessä tili sitten tehdään kehysten sijaan linsseillä? Onneksi tavitsen itse ihan vain perussimppelit yksiteholinssit, joita ei tarvitse edes tuplahioa.

Tämän viikonlopun ainoa merkittävä epäonnistuminen on se, etten ole jaksanut treenata ollenkaan. Hyväntahtoisempi henkilö voisi selittää tämän itselleen sillä, että kun perjantaina oli vähän flunssainen olo. Tämän päivän kondiksen perusteella tuo olisi kuitenkin pahemman luokan itsepetos. Hehes.

Tavoitteet

Kaksi viikkoa tätä vuotta

Tätä vuotta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Olen onnistunut pitämään aika hyvin kiinni edellisessä postauksessa asettamissani tavoitteissa ja lupauksissa – yksittäisiä lipsahduksia sekä paria ihan kunnolla pieleen mennyttä kohtaa lukuunottamatta.

Aterioiden/kauppalistan suunnittelu on tuottanut suhteellisen paljon päänvaivaa, mutta toistaiseksi siitä on kuitenkin silti selvitty ihan hyvin. Ruokahävikin määrä on vähentynyt todella pieneksi, ja samalla on tullut kokeiltua monia myös ihan täysin uusia ruokalajeja (tein itse jopa falafeleja!). Ruokahävikin ohella kauppalistojen suunnittelun avulla on selätetty heräteostostelun ongelma, sekä paha tapa skipata työpaikkalounas. Olen nyt suunnitellu ruokia aina neljäksi päiväksi eteenpäin, ja kaikki illalliset ovat olleet sellaisia, että niistä on voinut laittaa sivuun myös seuraavan päivän lounaan.

Kunnollinen aamiainen on yllätyksellisesti ollut aika helppo nakki, ja olen tunnollisesti syönyt hyvän aamiaisen vuoden jokaisena päivänä tähän asti. Ero jaksamisessa on todella huomattava, ja aamupäivän napostelukohtaukset ovat jääneet kokonaan pois ihan vain tällä muutoksella. Kun verensokeri ei heittelehdi, ei tule myöskään ylilyöntejä. Jaksan hyvin lounaaseen asti herpaantumatta.

aamiainen

Veden juontia en ole jaksanut aktiivisesti tarkkailla, mutta selkeästi olen kuitenkin juonut enemmän vettä kuin aiemmin. Varovaisesti voisin arvioida, että olen pysynyt yhden litran päivätavoitteessa ihan kivasti. Kauppalistojen suunnittelun myötä jääkaapista jäivät pois myös erilaiset limut ja mehut, joten niiden sijasta olen juonut ihan vain vettä. Inhoan sitä edelleen, mutta olen juonut.

Proteiinin lisääminen jokaiselle aterialle on ollut aamiaisen tavoin helppoa. Oma osansa tässä on ollut jälleen tuolla kauppalistan suunnittelulla – kun järkeviä proteiinin lähteitä on saatavilla, on niitä vaivatonta käyttää.

Kahvin juontia en ole pystynyt vähentämään ihan niin paljon kuin olin ajatellut, ja vihreää teetä olen saanut aikaiseksi keittää vain kerran. Puolikas onnistuminen kuitenkin siitä, että olen tarmokkaan päätöksen voimin lopettanut kahvin juonnin klo 16 jälkeen kokonaan.

3 kertaa viikossa salilla on totetunut aiemman rutiinin mukaisesti myös tämän vuoden ekat kaksi viikkoa. Tämä tuskin tulee tuottamaan ongelmia jatkossakaan, mutta lupailemani monipuolisuus ja järkevä tekeminen ovat vielä hieman ”auki”.

Kirjat. Tämän suhteen olen kehittänyt itselleni pienen paineen, sillä olen ehtinyt näiden kahden kuluneen viikon aikana lukemaan vasta yhden kirjan. Toki se oli lähes 1000-sivuinen tiiliskivi, mutta silti. Yritän olla ottamatta stressiä 35 kirjan tavoitteesta, mutta samalla koen valtavaa syyllisyyttä ja surkeutta, kun tiedän monien lukevan niin paljon enemmän. Kyllä ihminen sitten osaa olla typerä!

Unen kanssa on ajoittain haasteita, mutta ainakin olen pyrkinyt pitämään sänkyynmenoajasta kiinni. Puhelimen olen ottanut mukaan sänkyyn lähes jokaisena iltana, eli sen suhteen on mennyt kaikkein eniten plörinäksi. Olen kuitenkin yleisesti ottaen ollut virkeämpi, mutta se johtuu ehkä muista edellä mainituista muutoksista enemmän kuin siitä, että olisin onnistunut parantamaan nukkumista vielä toistaiseksi.

Pahiten olen epäonnistunut ylitöihin liittyvän lupaukseni pitämisessä – olen tehnyt ylitöitä tähän mennessä jokaisena vuoden työpäivänä. Viikonlopputöihin en sentään ole vielä sortunut, vaikka tänä aamuna sekin oli todella lähellä. Tämän kanssa harjoitukset jatkuvat.

Tavoitteet

10 x tavoitteet/lupaukset vuodelle 2018

En ole koskaan oikein uskonut uudenvuodenlupauksiin – ennemmin olen pitänyt niitä selkärangattomien viimeisenä yrityksenä saada elämänsä ruotuun. Oma elämänhallintani kuitenkin heitti vuonna 2017 melkoista häränpyllyä, ja paljastuin itse juuri sellaiseksi selkärangattomaksi, joka uudenvuodenlupauksia tarvitsee.

Touché.

Tein esimerkiksi aivan liikaa ylitöitä, venytin työviikkoja viikonloppuun enkä hellittänyt työmeilin kyttäämisestä hetkeksikään. En saanut stressin vuoksi nukuttua kunnolla, jolloin en myöskään jaksanut treenata, ja yleinen vireystaso laski näiden kahden myötä rajusti. Tällöin en jaksanut myöskään syödä kunnolla, ja heittelehtivät verensokerit näkyivät suoraan mielialassa ja yleisessä suorituskyvyssä. Työtehot laskivat, ja ihan normaaleihin työjuttuihin kului entistä enemmän aikaa. Tämä johti vielä pahempaan ylityökierteeseen, huonompaan nukkumiseen, huonoon syömiseen, huonoon treenaamiseen… Vastaava kuvio on monelle varmasti tuskallisen tuttu.

Se on kuitenkin selvää, että mitään kerralla kaikki asiat kuntoon -tyyppistä muutosta on turha edes yrittää, sillä ihminen ei vain toimi sillä tavalla. Ennemmin on siis syytä asettaa itselleen tavoitteita, ja ottaa aina yksi tai kaksi uutta tapaa fokukseen ja opeteltavaksi kerralla. Harva pystyy oikeasti samaan aikaan opettelemaan uuden liikunta-, uni- ja ravintorytmin yhdellä kertarysäyksellä. Moni kuitenkin yrittää tällaista, ja väsyy heti muutaman kuukauden jälkeen ja palaa vanhaan.

Tässä omia tavoitteitani tulevalle vuodelle, 5 helppoa ja 5 vaikeaa.

HELPOT


1 – Juon joka päivä vähintään litran vettä, ja mielellään enemmän.

Tämä on samalla sekä helppo että vaikea juttu: suoritus sinänsä on yksinkertainen, mutta olen siitä huolimatta kamppaillut tämän saman asian kanssa koko elämäni ajan. Litra on vielä aika vähän, mutta tässä tilanteessa tavoite on realistinen: en nimittäin pidä veden mausta, eikä minulla ole juuri koskaan jano.

Olen vuosien varrella kokeillut aivan kaikkea alkaen juomisesta muistuttavista puhelinsovelluksista aina mukana pidettävään vesipulloon sekä veden maustamiseen milloin milläkin. Mikään näistä ei ole toiminut kovin hyvin, tai ainakaan kovin pitkään. Parhaiten on toiminut vesikannun ottaminen työpöydälle, joten sitä aion kokeilla myös nyt. Työpäivä ei lopu ennen kuin kannu on tyhjä.

2 – Lisään proteiinia joka aterialle.

Jaksamisen kannalta erittäin tärkeä, mutta suhteellisen helppo nakki. Vaatii kuitenkin vähän aktiivista ajatustyötä, ja kaikista vaikeinta on muistaa tämä aamiaisella.

3 – Juon vähemmän kahvia ja enemmän vihreää teetä.

Rakastan kahvia, mutta juon sitä kaikilla mittareilla katsottuna aivan liikaa – homma lähti viime vuoden jatkuvassa univajeessa kamppailun yhteydessä ihan täysin käsistä.  Pyrin siis vähentämään kahvin kulutusta, ja korvaavana lämpimänä juomana sallin itselleni vihreän teen, joka on paitsi hyvää, myös terveellistä.

4 – Käyn edelleen salilla vähintään 3 kertaa viikossa (mutta teen siellä asioita järkevämmin)

Tämä on siinä mielessä helppo päätös, että salilla käymisen tapa on jo olemassa. Salille lähteminen on kaikesta huolimatta aina yhtä vaikeaa, joten tämä on hyvä pitää aktiivisena mielessä koko ajan. Oikeasti haastavampi osa tätä on pyrkiä tekemään asioita fiksummin, sekä ottamaan mukaan myös monipuolisempaa liikkumista. Salijäsenyyteeni kuuluvat myös ryhmäliikuntatunnit, mutta en ole käynyt niillä koskaan. Tänä vuonna voisin yrittää hyödyntää esimerkiksi spinning-tunteja aina kun ne sopivat muuhun aikatauluun. Kevät-kesä-syksy -akselilla voisin myös kulkea salille auton sijasta pyörällä – tein tätä viime kesänä, mutta tapa jäi kun renkaisiin olisi pitänyt saada lisää ilmaa enkä saanut sitä hoidettua. Kuulostaa muuten todella luuserilta, hehs.

5 – Luen vuoden aikana vähintään 35 kirjaa

Rakastan lukemista, ja se on yksi parhaista keinoista rentoutua. Samalla se on hyvin matalan kynnyksen tekemistä, ja ehkä siksi se olikin yksi ainoista ”hyvistä tavoista”, joista onnistuin viime vuonna pitämään kiinni: luin lopulta vuoden aikana yhteenä 29 kirjaa. Tänä vuonna yritän päästä yli kolmenkymmenenviiden (en laske tähän mukaan bisneskirjoja, ellen oikeasti lue niitä kannesta kanteen).

sari

VAIKEAT


6 – Syön kunnollisen aamiaisen joka päivä

Tämä on todella vaikea rasti, koska aamiaisen tekeminen on äärettömän laiskottavaa puuhaa, ja olisi paljon helpompi etenkin työpäivinä kuitata aamuinen nälkä jollain nopealla ja helpolla. Tämä yhdistettynä vielä proteiinin lisäämiseen jokaisen aterian yhteyteen on jo oikeasti vähän kinkkisempi homma – pelkkä puuro pitää näet nälkää aika heikosti. Vaihtoehtoina on joko herätä puoli tuntia aiemmin, tai valmistaa aamiainen toimistolla. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta todennäköisesti kallistun syömään aamiaisen toimistolla, koska aloitan työt muutenkin yleensä jo seitsemältä. Toisaalta tämä tarkoittaa, että joudun suunnittelemaan syömisiäni entistä enemmän, ja roudaamaan aamiaistarvikkeita konttorille. Helpointa aamiaisesta huolehtiminen on etäpäivinä sekä viikonloppuisin.

7 – Syön työpaikkalounaan joka päivä

Toimistolla lounas tulee skipattua aivan liian helposti. Hyviä lounaspaikkoja ei toimistomme läheisyydessä juuri ole, ja päivittäinen lounasravintolavisiitti käy myös raskaaksi lompakolle. Kauppaan on liian pitkä matka että sieltä jaksaisi lähteä evästarpeita hakemaan, ja kotoa eväiden tuominen vaatisi suunnittelua jo monta päivää ennen. Tällöin tulee helposti vetäistyä paketti hätävaranuudeleita tai pussikeittoa pahimpaan nälkään, ja senhän tietää miten siinä käy.

Etäpäivinä lounas puolestaan usein vain unohtuu, ja tämän huomaa vasta kun verensokerit putoavat kertarysäyksellä iltapäivästä. Ja kun nälkä on heti, tulee ahmittua mitä tahansa nopeaa ja huono kierre on valmis.

8 – Suunnittelen etukäteen mitä syön + teen kauppalistat valmiiksi ennen kauppaan menoa

Kahteen edelliseen uskon löytyvän apua syömisten suunnittelusta sekä kauppalistojen optimoinnista. Meillä on paha tapa mennä kauppaan ilman mitään suunnitelmia monta kertaa viikossa, ja ryhtyä inspiroimaan tulevien päivien ruokia vasta siinä hyllyjen edessä. Lopputuloksena on mieheni tapauksessa valtava määrä heräteostoksia, ja omalla kohdallani aina täsmälleen samat tylsät ravintolaköyhät ostokset. Eväitä töihin vietäväksi tulee, jos jotain ruokaa jää yli. Ruokahävikkiä myös tulee aika paljon, enkä edes uskalla arvioida miten paljon rahaa palaa tällä mallilla suunnitelmataloutta enemmän.

Tämä kohta sisältää myös valintoja paremman syömisen puolesta, eli mitä terveellisempää, sen parempi. Meillä on esimerkiksi ollut vaikeuksia muistaa syödä riittävästi kasviksia, mutta siihen auttaa jo se, että kasviksia ylipäätään ostetaan. Tämä siis erittäin työläs, mutta pakollinen ryhtiliike, joka edellyttää myös mieheni saamista mukaan projektiin.

9 – Ylityöt ovat poikkeus, eivät normi

Asiantuntijatyössä kukaan ei kyttää työjuhdan työaikaa, vaan omista rajoista ja jaksamisesta on osattava pitää huolta itse. Tässä epäonnistuin todella rankasti viime vuonna, ja sen suhteen on oman terveyden kannalta nyt pakko tehdä sitä kuuluisaa ”jotakin”. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan enimmän kunnianhimon nielemistä, sekä kykyä sanoa ei sellaisille asioille, jotka olisi kiva tehdä, mutta jotka ovat ylimääräisiä ja kuormittavat kohtuuttomasti. Olen lukenut viime aikoina niin monta tarinaa burn outista, etten halua joutua siihen liemeen itse.

10 – Pidän kiinni hyvistä yöunista

Minulla on aina ollut aika kehnot unenlahjat: mieli käy iltaisin ylikierroksilla, haaveilu on liian ihanaa ja maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ettei nukkumiselle oikein haluaisi löytää aikaa. Tämä kuitenkin kostautuu poikkeuksetta, ja hyvin (tai huonojen) yöunien merkityksen huomaa aina heti seuraavana päivänä.

Osaratkaisuina olen ottanut käyttöön mm. iPhonen unikellotoiminnon, joka muistuttaa nukkumaanmenosta klo 21:30. Lisäksi olen ajastanut kaikenlaisille notifikaatioille vaiennuksen tiettyihin kellonaikoihin, ja yrittänyt tarmokkaasti olla ottamatta puhelinta mukaan sänkyyn. Tässä onnistun välillä paremmin, välillä huonommin.

Hyvistä yöunista kiinni pitäminen ei tule olemaan mikään ihan helppo projekti, mutta ehdottomasti se tälle listalle kuitenkin kuuluu, sillä sen merkitys hyvinvoinnin kokonaisuudelle on liian suuri ohitettavaksi.

***

Näiden lisäksi haluan olla rohkeampi, ja tehdä enemmän niitä asioita joista pidän. Viime vuonna monet asiat jäivät väsymyksen jalkoihin, enkä halua samaa tunnetta ohi lipuneesta vuodesta kohdalleni enää koskaan. ♥

Instagram

[INSTAGRAM] Parasta joulukuussa

Joulukuu on Instagramista päätellen syöpöttelyn aikaa.

PARASTA #1 – Illallinen Meat Districtissä, Porvoossa

PARASTA #2 – Porvoon joulumarkkinat

PARASTA #3 – Bistro Sinnen joulubrunssi, Porvoossa jälleen

PARASTA #4 – Joulukuusi ja sen koristelu överisti.

PARASTA #5 – Se, kun osterit ovat tarjouksessa ja hätävarasamppanja avataan sen kunniaksi.

Kirjat

Luetut kirjat vuonna 2017

💎💎💎💎💎 / 5
 
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Haruki Murakami: 1Q84 osa 1
Haruki Murakami: 1Q84 osa 2
Haruki Murakami: 1Q84 osa 3
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Riikka Pulkkinen: Raja
 
💎💎💎💎 / 5
 
Riikka Pulkkinen: Totta
Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Graeme Simsion: Vaimotesti
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Dan Brown: Alku
 
💎💎💎 / 5
 
Haruki Murakami: Suuri Lammasseikkailu
Sophie Kinsella: Kuka on pomo?
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
Cecilia Samartin: Mofongo
 
💎💎 / 5
 
Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa
Sophie Kinsella: Muistatko minut?
Orhan Pamuk: Talo
Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
 
💎 / 5
 
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia
Dan Brown: Murtumaton linnake
Dan Brown: Kadonnut symboli
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Graeme Simsion: Vauvatesti
 
💩 Kakkaa, en suosittele
 
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
François Rabelais: Pantagruelin kolmas kirja
Kirjoittaminen

Tarinoita vuodelta 1999

Lapsuudenkodista löytyi ainevihko vuodelta 1999, jolloin olen ollut neljännellä luokalla (10v). Ainevihkosta löytyvät mm. seuraavat kertomukset:
 
💎 Se oli elämäni moka. Tarinassa kerrotaan, kuinka matka Linnanmäelle osoittautui pettymykseksi, kun en uskaltanut mennä joukkuekavereiden kanssa Space Shot-laitteeseen. Tarina on totta, joten opettajalle on esitetty lopussa kissan kokoisilla kirjaimilla pyyntö, ettei tätä kirjoitusta luettaisi ääneen muulle luokalle.
 
💎 Kummitusten yöjuhlat. Otsikon mukaisesti tarinassa haamut viettävät hyytäviä juhlia kuusi yötä täydenkuun jälkeen kummitusluostarissa. Juhlissa tarjoillaan ”verimehua ja rotan myrkkyä yms.”, ja esiintymässä on huippusuosittu bändi nimeltä Haamujengi. Haamujengi esittää hittejään ”Limbon lima, Manalan kauhu sekä Khaanin viha”. Juhlien emäntä Hanna on pukeutunut napapaitaan, jossa on hämähäkki. Juhlissa vierailee myös kuninkaan tytär Annuriikka.
 
💎 Eläinten talviolympialaiset. Kisat käydään Vaasassa, ja kilpailemassa on mm. mäkihyppääjä Janne Ahosiili, jonka rakas ystävä Mika Häkkikana on yleisössä kannustamassa. Jannen telemark onnistuu hyvin ja hän voittaa MM-kultaa.
 
💎 Pokémon. Tarinassa Ash nappaa Diglettin ja taistelee rakettiryhmän kanssa. Oikeasti ihan hyvä tarina, mutta saanut koko vihkon huonoimman arvosanan: vain 9+.
 
💎 Eksyksissä ulottuvuudessa 363, eli luokkaretki Egyptiin. Matkaan lähdetään Finnairilla, ja paikan päällä syödään Hesburgerissa. Luokka vierailee ”Sviksillä”, kun päähenkilö näkee taivaanrannassa mustia pisteitä, ja siirtyy niiden kautta toiseen ulottuvuuteen. Siellä punainen kahdella jalalla liikkuva suurikorvainen leijona tarjoilee hänelle jogurttia. Lopussa kaikki väittävät, että kyse oli auringonpistoksesta eikä oikeasta matkasta ulottuvuuksien välillä.
 
💎 Vaihto-oppilas Englannista. Tarina sijoittuu vuoteen 2325, jolloin Haminasta on tullut maailman johtava teknologinen suurkaupunki. Myös Vehkalahti oli tuolloin liitetty osaksi Haminaa, ja päähenkilö Charlotte Johansson on vaihtokohteensa kuullessaan ”onnesta mykkyrällä”. Host-perheen äiti ei osaa leipoa, joten hän huijaa perhettä ostamalla tervetuliaisjuhlien tarjoilut leipomosta. Perheen 4-vuotias Emmi-tytär tosin on päässyt tästä juonesta selville, mutta lupaa olla paljastamatta tätä muille. Charlotte haetaan lentokentältä kotiin uudella Mega-Ferrarilla, joka kulkee ääntä nopeammin. Perheelle on hankittu tämä vähän karvalakimpi malli, koska valoa nopeammin kulkevat Ferrarit ovat heille liian kalliita.